Vanhan kaupungin temppeli
Kaunista Chiang Main kaupunkia
Chiang Main kaupunkia
Seuraavana aamuna lähdimme retkelle kultaisen kolmion alueelle. Laos, Myanmar ja Thaimaa. Retkemme opas oli paikallinen reipasotteinen nainen, Timi. Teimme matkaa pikkubussilla ja meitä oli mukana 6 suomalaista. Alue on melko vuoristoista ja korkeuserot ovat melkoiset. Aloitimme retken tutustumalla vuoriston pikkukyliin. Ensimmäisessä kylässä asui Yao-heimolaisia. Tapasimme kylän asukkaita ja näimme heidän tapojaan ja kulttuuria. Miehet eivät juuri tee töitä vaan kaikki on naisten vastuulla. He tekevät käsitöitä ja matkamuistoja turisteille. Tämän kylän miehillä on jonkinasteinen huumeongelma. Sitten oli vuorossa Akha -vuoristo kansa. He ovat tulleet Kiinasta tuhansia vuosia sitten ja he ovat ahkeraa kansaa. Kylän raitti oli siisti ja kaikki aikuiset olivat pellolla töissä. Tapasimme vain erään isoäidin, joka oli jätetty lapsenvahdiksi kylälle. Hän esitteli meille taloa ja valokuviaan. Näillä ihmisisllä ei ole Thaimaan kansalaisuutta, vaikka ovat asuneet Thaimaassa jo tuhansia vuosia. Ajoimme kaunista vuoristotietä kohti Myanmarin rajaa. Kävimme niin lähellä kuin vain on mahdollista. Silta erottaa Thaimaan ja Myanmarin toisistaan. Siitä matkamme jatkui kohti varsinaista kultaista kolmioita. Paikka sijaitsee korkella vuorella josta on näkymät kaikkiin kolmeen maahan Alhaalla virtasi mekong-joki, joka ulottuu moneen aasian maahan. Kovaääniset pitkähäntäveneet ajelivat pitkin mekong-jokea ja muutama vähän isompikin laiva oli liikenteessä. Siitä kulkee myös reitti laivalla Kiinaan. Lounaan jälkeen mekin lähdimme ajelemaan pitkähäntäveneellä kohti Laosia. Korvatulpat olisivat olleet paikallaan matkan ajaksi. Noin reilun puolen tunnin ajon jälkeen saavuimmekin sitten Laosiin, vain pienen pyähdyksen ajaksi. Paikalle oli tuotu muutamia myyntikojuja ja postikortteja myytäväksi. Vajaan tunnin pysähdyksen jälkeen oli aika lähteä paluumatkalle takaisin kohti Chiang Maita.
Vanha Yao-heimon mummo piippua polttamassa
Oppaamme Timi juttelee nuorten Yao-tyttöjen kanssa
Akha-vuoristolaiskansaa
Takanamme näkyy Myanmar
Kultaisen kolmion aluetta eli Laos,Thaimaa ja Myanmarin rajaa
Samaa paikkaa
Näillä koristeellisilla, mutta äänekkäillä pitkähäntäveneille menimme Laosiin.
Tässä ollaan Laosissa
Seuraavana päivänä olimmekin ilmoittautuneet elefantti-ja orkideafarmi -retkelle. Aamu valkeni pilvisenä ja sateisena. Matkasimme ensin linja-autolla elefanttifarmille, jossa näimme kuinka nämä elefantit kylpivät aamukylpynsä joessa. Sen jälkeen seurasimme elefanttien esityksiä. Ohjaajat olivat opettaneet näille suurille eläimille kaikenlaisia temppuja joita he sitten meille esittivät. Satoi melkein kaatamalla. Esitysten jälkeen lähdimme varsinaiselle elefanttisafarille. Ratsastimme elefanttien selässä turisteille tehdyssä istuimissa, aina kaksi turistia/norsu+ ohjaaja. Norsukävely sateisessa viidakossa oli aika hieno kokemus. Täällähän tietysti sataa paljon, kun sademetsissä ollaan. Lopuksi vielä pieni matka härkävankkureilla ja sitten olimmekin jo kuin uitetut koirat. Osa lähti vielä lounaan jälkeen lautalla joen virran mukaan ajelehtimaan noin puolentunnin risteilylle. Jätin itse väliin, kun olin niin märkä. Kari oli urhoollisesti mukana lauttamatkalla. Paluumatkalla kävimme vielä orkideafarmilla ja kuinka ollakaan siellä oli tietysti automuseo, joka kiinnosti Karia kovasti.
Vettä sataa kaatamalla, kuten näkyy
...pientä elefanttia marssi näin, aurinkoista tietä eteenpäin
Norsusafarilla kaatosateessa
Upeat orkideat
Nämä automuseot ovat Karin heiniä
Soma pikku Fiat
Kuljimme erilaisia nähtävyyksiä katsomassa "tuk tukilla", joilla oli helppoa ja halpaa matkustaa ympäri kaupunkia. Elefanttisafarilla tutustuimme Lahtelaiseen pariskuntaan, heidän kanssaan lähdimme seikkailemaan lavataksilla Wat Phrasing Doi Suthep temppeliin, joka tarun mukaan on paikallistanut valkoinen elfantti vei kuningas King Kuenan (1355-1385) paikalle ja sinne rakennettiin temppeli 1600-luvulla. Naga-käärmeiden vartioma portti, josta lähtee kaikkiaan 306 askelta korkealle vuorelle, josta on huikeat näkymät Ciang Main kaupunkiin. Itse temppelialue on iso, ja kultaa on paljon, niin että silmiä häikäisee.
Tuk tuk:lla pääsee paikoin paljon nopeampaa kuin autoilla
Portaat Doi Suthep temppeliin.
Kultaa on niin, että silmiä häikäisee.
Sitten olikin aika lentää takaisin Bankokiin, josta meidät vietiin Hua Hiniin bussilla. Siellä vietimme rantalomaa ja teimme vielä yhden retken legendaariselle Kwai -joelle, jossa oli yöpyminen jokihotellissa. Ensin kuitenkin teimme pikkureissun apinavuorelle, siellä oli pieni temppeli ja kävimme katsomassa Hua Hinin kaunista asemarakennusta, jossa myös on kuninkaallinen odotushuone. Kuninkaalla on kesäpalatsi Hua Hinissä.
Pitkäkaula kansakin asuu jossain päin Thaimaata, heitä emme tavanneet.
Resus-makakit ovat kovia kerjäämään
Hua Hin ja apinavuoren kaunista maisemaa
Retki Kwai-joelle olikin historian havinaa. Ajoimme bussilla noin 3tuntia, ensin kävimme sotavankien hautausmaalla, siitä pidetään hyvää huolta paikallisten toimesta.Sitten käynti sovankimuseossa Kachanaburissa ja sieltä jatkoimme matkaa Nam Tokiin. Söimme lounaan ja jatkoimme matkaa pikku-Kwaita pitkin pitkähäntäveneillä lauttahotellille, matka kesti noin 45min. Majotuimme viehättävään hotelliimme, jossa ei ollut mitään mukavuuksia, ei sähköä, kaikki luonnon äänet kuuluivat ja myös naapureiden. Ennen pimeää lähdimme vierailemaan Mon-heimon kylään, joka oli kävelymatkan päässä hotellilta. Kävimme kuuntelemassa paikallisen koulun opetusta.Nämä pienet lapset lauloivat meille myös oman kansallislaulunsa ja sitten myös Thaimaan kansallislaulun. Kiertelimme kylässä ja näimme heidän arkeaan. Sitten olikin aika valmistautua illalliselle hotellimme ulkoravintolaan. Ruoka oli vaatimatonta mutta maittavaa. Illallisen jälkeen Mon-heimolaiset esittivät meille kansantansseja ja lähes akrobaatisia esityksiä. Esiintyjinä oli aivan lapsia. Yö hotellissa oli varsin mielenkiintoinen, nukkumisesta ei tahtonut tulla mitään, kuuntelin vain yön ääniä. Aamiaisen jälkeen lähdimme takaisin sivistyksen pariin. Pitkähäntäveneillä elefanttisafarille ja siitä lautalla pikku-Kwaita pitkin ajelehtien 1 ohjaajan avulla busseille. Bussit kuljettivat meidät junasemalle, josta meidän oli tarkoitus nousta junaan ja matkustaa junalla Kachanaburin kaupunkiin. Kwaijoen rantauomaa seuraten junarata kiemurteli kapeaa rataa pitkin eteenpäin. Juna-matka olikin mielenkiintoinen ja ratarakennelmat melkoiset, eivät taatusti olisi Suomessa hyväksyttäviä. Junamatka päättyi Kachanaburiin, jossa tämä kuuluisa silta sijaitsee. Bussit odottivat meitä asemalla ja veivät meidät katsomaan Kwaijoen siltaa. Olimme siellä katsomassa, kun tämä samainen juna, jolla matkustimme ylitti tämän sillan. Silta on edelleenkin toiminnassa, toki sitä on korjailtu vuosien saatossa. Olikin aika palata takaisin hotelliin, loistava Hilton aivan Hua Hinin parhaalla rannalla, keskustan tuntumassa.
Kwaijoki on upea lunnon paratiisi
Mon-heimon kyläkoulussa
Mon-heimon lasten tanssiesityksiä
Lautta hotellimme pikku-Kwain rannalla
Jo toisen kerran norsusafarilla tämän matkan aikana
Kwai-joen rantaa junasta kuvattuna
Legendaarinen Kwaijoen silta ja juna, jossa hetkeä aiemmin olimme matkustaneet
Vielä muutama rantalomapäivä ja niin olikin taas aika palata arkeen ja kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti