27.09.2009 - 12:33
Ni Hao! Pekigistä. Täällä ollaan vietetty täysiä päiviä. Ensin
vierailimme taivaan temppelillä. Taivaan temppeli on Ming-dynastian
arkkitehtuurin huipentuma. Mikään muu rakennus ei tavoita keisarillisen
temppelirituaalien loistoa ja mystiikkaa yhtä onnistuneesti. Temppeli
on ns. legotalo eli ei yhtään naulaa löydy tästä puisesta rakennuksesta
vaan se on rakennettu puuliitoksin. Temppeli kuuluu Unescon maailman
perintökohteisiin. Se sisältää maisemoidun puiston,Siellä koimme jo heti kiinalaista arkea. Puisto oli täynnä ihmisiä jotka harrastivat liikunnallisia ja laullisia harrastuksia. Liikuntaa harrastavat kiinalaset ovat todella notkeita ja puisto oli täynnä erilaisia vempeleitä, joilla voi kävellä paikallaan ja venytellä niveliään. Näimme aika huikeita spakaatteja yms. Laulu- ja musiikki harrastus on toinen mistä pekinigiläiset pitävät, siellä näimme miten jokainen voi oppia laulamaan Pekingin opperaa ja laulajia oli todella paljon ja heillä oli opettajat, jotka valmensivat laulua. Olimme suoraan tulleet lennolta ja meteli oli valtava. Kaikki halusivat laulaa yhtä aikaa. Laulajat olivat vierivieressä ja kaikilla oli mikrofonit.
Puutarhat on kauniita ja erityisesti nyt ne olivat koristeltu tulevaa 60-vuotisjuhlaa varten.
Puistossa on vempeleitä, joilla pitää itsensä vetreänä.
Tässä kävellään...
Musiikin harrastaja.
Taivaan temppeli, keisari kävi täällä kiittämässä taivasta kesä- ja talvipäivänseisauksen aikaan sekä rukoilemassa runsasta satoa .Kattoa koristaa yli 50 000 siniseksi lasitettua tiiltä.
Ensimmäisenä iltana olimme sitten illallisen jälkeen Pekingin oopperassa, esitys oli loistava. Ilman lavasteita oleva hauska tarina. Siinä oli pantomiimia ja hauskoja akropaattisia temppuja. Laulua siinä oli itseasiassa melko vähän.
Pekingin oopperassa, jopa Kari piti esitystä hauskana
Seuraavana päivänä aloitimme ensin Taivaallisen rauhan aukiosta (Tienànmen), jonka yllä on Mao Zedongin kuva, aukio on kyllä valtava, 800 metriä pitkä ja 500metriä leveä. Aukiolle mahtuu n. 1 milj. ihmistä. Tällä aukiolla oli Kiinan 60-vuotisjuhla 1pvä lokakuuta, josta varmaan täälläkin näytettiin telkkarissa. Onneksi lähdimme Pekingistä ennen juhlallisuuksien alkua. Sitten tutustuimme Kiellettyyn kaupunkiin , joka on yksi suurimmista nähtävyyksistä. Kielletty kaupunki oli keisareiden ja kiinalaisen kulttuurin keskus yli 500 vuoden ajan. Palatsissa on 9999 huonetta. 9 on onnenluku kiinalaisille.
Palatsimuseo on Kiinan suosituin matkailunähtävyys. Parhaat ovat tietysti Korkeimman sopusoinnus halli. Keskimmäisen sopusoinnun halli ja sopusoinnun vaalimisen halli sekä tietysti sisäpihan palatsit. Ihmeteltävää riitti. Meillä on todella hyvä opas, joka tietää ja osaa asiansa. Iltapäivällä lounaan jälkeen menimme sitten kesäpalatsiin, joka oli tietysti enemmän minun mieleeni, erityisesti se viehättävä puutarha ympärillä.
Kesäpalatsi oli Qing-keisareiden rakkain retriitti. Siellä on Kiinan suurin keisarillinen puutarha. Kesäpalatsi kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Hyveen ja sopusoinnun puutarhassa on mm upea teatteri, jossa leskikeisarinna nautti Pekingin oopperasta. Pitkäiäisyyden mäellä sijaitseva Pitkä käytävä on maailman pisin katettu käytävä, sillä on mittaa 728 metriä. Kaikista käytävän ikkuinoista avautuu näkymä Kunmingin järvelle, mutta hienointa on taideteokset, jotka on entistetty vuonna 2004. KAikki pysty- ja poikkipuut ja kattopaneelit on kaunistettu maalauksin, kaikkiaan yli 8000 pientä taideteosta. Odottakaapas kun näette kuvat. Ruoka myös on ollut hyvää, joka päivä erilaisia aterioita. Myös nämä kaikki rakennukset ovat legotaloja, ei nauloja vaan puuliitoksia.
Kari saastepilvessä Tienànmen aukiolla taustalla näkyy Maon mausoleumi, jossa säilytetään häen balsmoitua ruumistaan, emme jonottaneet sisään!!! Jono sisään oli jatkuva.
Mao Zedongin kuva Kielletyn kaupungin portilla.
Kari kielletyssä kaupungissa, kultainen vesiastia, josta länsimaiset sotilaat raaputtiat kullan pois tullessaan kiellettyyn kaupunkiin.
Viimeisen keisarin ajoneuvo, Karin mieleen.
Hoviväen kuljetusvaunu.
Kielletyn kaupungin puutarhaa.
Kesäpalatsin kattokoristeet, pitävät pahat henget loitolla.
Pitkä käytävä kiertää Kunminginjärven rantaa.
Komea kokonnaan kukkasista tehty kukko koristi kesäpalatsin pihaa, upeassa kukkapyrstössään.
Marmorivene, sen viereltä lähdimme oikealla veneellä järvelle risteilylle
Kesäpalatsin ihanaa puutarhaa. Todellakin rauhan ja sopusoinnun puutarha. Nimen antoi leskikeisarinna Cixi 1898.
Kolmantena päivänä lähdimme sitten Pekingin ulkopuolelle Kiinan muurille, kiipeilyvaihtoehtoa oli kaksi, me valitsimme sen helpomman puolen, joka kyllä oli aika rankka meidän mielestämme. Sitä rakennettiin 600-luvulla ekr. eri herttuakunnille kuuluvista osista ja kun keisarikunta lopulta muodostettiin hallitsija Qin Shi Din aikana 22 ekr, osista muodostettiin yhtenäinen muuri. Yli 300 000 orjaa rakensi muuria 1000 vuotta. Rakennuksen sen aikaisesta hankaluudesta ja julmuudesta kertoo se, että jokaiselle metrille on haudattu vainaja, joka on kuollut rakennusvaiheen aikana.
Ennen muurille menoa kävimme myös Cloisonnen tehtaalla, jossa valmistetaan uniikkia taidemuotoa, joka on saanut alkunsa 1271 Yuan dynastian aikana. Se on eräänlaista metallityötekniikkaa, emalointia. Kaikki työ tehdään käsin, maalaus siveltimellä, pikkutarkkaa työtä. erityisesti sininen kallein väri ja on lähtöisin tuolta alkuajoilta asti. He valmistavat kauniita taide-esineitä, joulukoristeita, maljakoita yms. Meikäläinen osti taidokkaasti siniseksi maalatun munan.
Palatessamme Pekingiin poikettiin vielä Mingien haudoilla. Siellä lepää 13 Ming-dynastian keisaria. Henkien tieksi kutsutun tien varrella on tasavälein sijoitettuja eläinveistosparia. Niiden merkitys on jäänyt arvoitukseksi. Kamelien, norsujen ja hevosten joukossa on taruolentoja. Näiden vaikuttavien veistosten jälkeen vastassa on 12 sotapäällikköä Henkitien päähän pystytettiin 1540 marmorinen muistokaari. Se on Ming-kauden onnistuneimpia kivitaiteen saavutuksia.
Kiipeilemässä Kiinan muurilla.
Välillä mentiin aika jyrkkääkin ylämäkeä, tämä ei suinkaan ole jyrkin kohta.
Tuonne huipulle asti kiivettiin,onneksi keli oli melkoisen kirkas.
Tässä ollaan yhdellä vartioasemalla.
Pekingissä alkoi olla myös ruska-aika.
Kiinan muuri on n. yhtä pitkä kuin matka Kiinasta Suomeen linnuntietä!
Tässä ollaan Cloisonnen tehtaalla, paikallisoppaamme esittelee kaunista maljakkoa.
Tässä tätä kaunista sinistä väriä.
Portti Keisari Yonglen haudalle johtavalle yli 7km mittaiselle monumentaaliselle tielle.
Patsasjonoa henkien tiellä itkupajujen varjossa.
Henkien tiellä.
Keisari Yonglen mausoleumi. Rakennettu 1427.
Pekigiin tullessamme poikkesimme vielä kuvaamassa Olympia-areenan.
Illallisella meillä oli sitten tätä kuuluisaa Pekingin ankkaa. Karin mukaan ei häävi lintu, mutta minä kyllä pidin sitä ihan hyvänä. Puikoillakin syöminen alkaa jo sujua koko porukalta.
Kirjoittelen lisää noiden päivien tapahtumia, kun päästään kotiin. Tänään olemme sitten olleet katsomassa kuinka Hutongeissa eletään. Hutongit ovat satoja vuosia vanhoja kujia, joiden varrella on mielenkiintoisia taloja. Siellä ajelimme riksoilla ja saimme vierailla erään ihanan mummon kodissa. Kävimme myös katsomassa silkin valmistusta, näimme kuinka ohuesta silkkilangasta kaikki lähtee, sekä koko valmistusprosessin. Sitten olimme shoppailemassa iltapäivän. Terveisin Arja ja Kari Pekingistä. Aamulla jatkamme Xianiin.
Tässä olemme lähdössä riksa-ajelulle Hutongeihin.
Kapeita Hutongin kujia.
Tämä eniten Kiinan palatsikoiraa muistuttava koira käveli meitä vastaan Hutongeilla. Vähän on surkeassa jamassa. Koirat ovat muuten statusta tällä hetkellä Kiinassa. Näimme paljon puhdasrotuisia ja hyvinhoidettuja koiria.
Antiikkiliikkeitä Hutongilla.
Tämä puutarha kuuluu sille viehättävälle vanhalle mummolle, jonka kotiin pääsimme tutustumaan.
Tässä on hänen keittiönsä. Varsin hyvä.
Hutongien ruokakortteli.
Isä ja poika kävelyllä Hutongin kujilla, Isä puhui loistavaa Englantia.
Silkin valmistusta ohuen ohuesta langasta kaikkia alkaa.
Tässä silkkiä on venytetty ohuenohueksi harsoksi. Siinä on silkkitäkkien täytettä. Moni osti näitä silkkitäkkejä, niitä on erivahvuisia.
29.09.2009 - 16:47
Ni hao Xianista, eilen saavuimme kaupunkiin.Xian on toiminut yli
tuhannen vuoden ajan keisarillisena pääkaupunkina ja oli
muinaisen Kiinan keskipiste. Kaupunkia ympäröivät laaksot ovat Kiinan
vanhimpia asutusalueita. Tutustuimme kaupungin muuriin, joka on noin
12m korkea ja 14 km pitkä. Muurilla on mahdollista pyöräilllä tai
kävellä, myös riksalla voi ajella muurin päästä päähän. Muuri on todella
leveä ja siinä voi ajaa vaikka kahdella hevosvaunuilla rinnakkain.
.
Kaupungin muurilla.
Riksapyörilläkin voi ajella kaupungin muurilla.
Kari kaupungin muurilla.
Kaupungin muurilta on hienot näkymät kaupunkiin.
Iltapäivällä kävimme katsomassa kuinka Jadesta valmistetaan pieniä esineitä ja koruja yms.
Esineet olivat tosi kauniita.
Esineet eivät ole mitään halpoja. Jade on Kiinalaisille lähes pyhä.
Tänä aamuna sitten lähdimme terrakotta armeijaa katsomaan. Huikeaa!! uskomaton näky ! Siellä oli kolme erilaista hallia, eli haudat on maan alla ja niiden päälle on rakennettu hallirakenteet, osa on vielä kaivamatta ja töitä tehdään koko ajan. Ensimmäinen halli avautui yleisölle 1979. Muut avautuivat 1990-luvulla. Aloitimme kierroksen myymälästä, joka myi matkamuistoja ja kirjoja aiheesta ja alueesta. Kirjoja olikin sitten allekirjoittamassa mies, joka aikonaan löysi nämä ensimmäiset terrakottasotilaat. Tietysti mekin sen kirjan ostimme.
Illalla kävimme sitten seuraamassa Tang tanssiesitystä. Huomenna vielä käydään katsomassa kuinka kalligrafiaa kirjoitetaan ja sitten lennetään Guilin´n. Olette ehkä ihmetelleet kun kaikki aakkoset mukana näissä kirjoituksissa. Yhdellä medän porukasta on pikku läppäri mukana, aina kun vaan ollaan saatu yhteys ja kun on aikaa kirjoitella. Ohjelma on kyllä tiivis näkemistä ja kokemista riittää. Nytkin juuri palasimme hotelliin katsomasta aika huikeaa näytöstä, tanssia ja musiikkia. Palataan taas asiaan kun keritään päivittämään. Terveisin Arja ja Kari
Huikea näky, taas on yksi tavoite saavutettu, kun on nähnyt nämä sotilaat.
Jokainen patsas on yksilöllinen, eri ilmeet kasvoilla.
Osa näistä on ollut aivan pirstaleina.
Työ on edelleen kesken ja kaivauksia tehdään koko ajan.
Näinkin pienistä palasista sotilaita on jouduttu kasaamaan.
Tämä on kuvattu lasivitriinin läpi.
Kaunis ja visuaalinen Tang-tanssiesitys.
Historiaa voi myös kuvailla tanssin ja musiikin esityksinä. Karikaan ei yhtään purnannut.
Kävimme myös Ison hanhen pagodilla, tuonne ylös Kari kiipesi.
Tälläista kuvaa ylhäältä Pagodista.
Seuraavana aamuna sitten tutustuttiin galligrafiaan. Saimme nähdä kalligrafisin menetelmin valmistettuja tauluja yms. kaunista. Lounaan jälkeen sitten lensimme Guiliniin. Guilinin kaupungin kukkulat on nimetty mm. norsunkärsän kukkula, aaltoja hillitsevä kukkula, ym.
Kaikkien sisäisten lentojen pitää kestää 2 t vaikka lentoaika olisi lyhyempi, valtiollinen määräys! Niin oli edellinenkin lento. Sisäiset lennot sujuivat vaivatta, eikä meillä mennyt paljon aikaa hukkaan vaan ehdimme myös katsella nähtävyyksiä lentopäivinä.
Illalla illallisen jälkeen kerkisimme vielä tutustumaan hotellimme vieressä sijaitsevan järven ympäristöön. Teimme kävelyretken ihanassa kauniisti valaistussa puistossa. Todella viehättävä kaupunki. Kaupunki ei ollut mikään "Hörönkökkölä" oppaamme mukaan, vaan aivan täynnä väkeä. Paikalliset lomailivat juuri tähän aikaan ja olivat juuri samoilla paikolla kuin me. Erityisesti seuraava päivä on se suuri juhlapäivä 1 lokakuuta, jolloin viettiin sitä suurta 60-vuotis juhlaa.
Tämä kauniisti valaistu puisto oli hotellimme vieressä.
Tämän järven kiersimme ympäri iltakävelyllä. Kaunista!
Todella viehättävä puisto.
Seuraavana aamuna lähdimme laivaretkelle Li-joelle. Karstimaakukkulat ovat ovat viehättäva ympäristö laivaretkellä. Laivat lähtevät täsmällisesti aikataulun mukaan ja niitä on kymmeniä, ne antavat perspektiiviä korkeille kukkuloille.
Laivat todellakin lähtevät peräkanaa Li-joelle.
Maisemat ovat kyllä upeat.
Kalkkikivivuoret.
Hiusten pesua laivan keittiössä.
Li-joen risteilyn jälkeen menimme ruokopillin luolaan eli tippukiviluolaan, joka oli myös valaistu värivaloin, tunnelma oli todella mystinen ja sen kierroksen päätti sitten hieno valoshow.
Ruokopilliluolan mystistä maisemaa.
Välillä tunnelma oli kuin satumetsässä.
Nämä tunnelmat oli tietysti saatu aikaan värivaloin.
Illallisen jälkeen meille olli varattu aika Kiinalaiseen jalkahierontaan. Kaikki eivät lähteneet hierottavksi. Aika oli varattu klo 21.00. No, meidät vietiin paikkaan bussilla. Niinpä sitten olikin tämä 60-vuotisjuhla ja kaikki ihmiset olivat kaduilla. Kaupungissa oli juuri ilotulitus alkamassa, niin me juutuimme liikenneruuhkaan! Saimme nähdä kaduilla kuinka ihmiset lähettivät tulilaskuvarjoja liikkeelle ja parveilivat kaduilla. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, kuin meillä on vappuna keskustassa, mutta vielä moninkertainen määrä. Etenimme pikkuhiljaa, matka kesti tunnin, vaikka se ei ollutkaan pitkä. Hieronta kyllä korvasi odotuksen. Jalat olivat turvoksissa kuumuudesta ja lennoista. Naisilla oli ihanat poikahierojat , rohkeimmalla miehellä tietysti viehättävä tyttöhieroja. Tosiaan mukana oli vain yksi rohkea mies, joka uskaltautui tähän ihanaan nautintoon meidän naisten seuraksi. Makailimme mukavilla pehmustetuilla divaaneilla, meille avattiin tv josta seurasimme suoraa lähetystä Pekingin 60-vuotis juhlista. Tätä nautintoa kesti n.kolme varttia. Takaisin hotellilla olimme vasta lähempänä klo 23:a. Kokemus oli ainutlaatuinen. Muut eivät tiedä mistä jäivät paitsi!
Tässä on tarkka kartta mihin osiin kehostamme alueet jalkapohjissa vaikuttaa!
.
Kaupungin muurilla.
Riksapyörilläkin voi ajella kaupungin muurilla.
Kari kaupungin muurilla.
Kaupungin muurilta on hienot näkymät kaupunkiin.
Iltapäivällä kävimme katsomassa kuinka Jadesta valmistetaan pieniä esineitä ja koruja yms.
Esineet olivat tosi kauniita.
Esineet eivät ole mitään halpoja. Jade on Kiinalaisille lähes pyhä.
Tänä aamuna sitten lähdimme terrakotta armeijaa katsomaan. Huikeaa!! uskomaton näky ! Siellä oli kolme erilaista hallia, eli haudat on maan alla ja niiden päälle on rakennettu hallirakenteet, osa on vielä kaivamatta ja töitä tehdään koko ajan. Ensimmäinen halli avautui yleisölle 1979. Muut avautuivat 1990-luvulla. Aloitimme kierroksen myymälästä, joka myi matkamuistoja ja kirjoja aiheesta ja alueesta. Kirjoja olikin sitten allekirjoittamassa mies, joka aikonaan löysi nämä ensimmäiset terrakottasotilaat. Tietysti mekin sen kirjan ostimme.
Illalla kävimme sitten seuraamassa Tang tanssiesitystä. Huomenna vielä käydään katsomassa kuinka kalligrafiaa kirjoitetaan ja sitten lennetään Guilin´n. Olette ehkä ihmetelleet kun kaikki aakkoset mukana näissä kirjoituksissa. Yhdellä medän porukasta on pikku läppäri mukana, aina kun vaan ollaan saatu yhteys ja kun on aikaa kirjoitella. Ohjelma on kyllä tiivis näkemistä ja kokemista riittää. Nytkin juuri palasimme hotelliin katsomasta aika huikeaa näytöstä, tanssia ja musiikkia. Palataan taas asiaan kun keritään päivittämään. Terveisin Arja ja Kari
Huikea näky, taas on yksi tavoite saavutettu, kun on nähnyt nämä sotilaat.
Jokainen patsas on yksilöllinen, eri ilmeet kasvoilla.
Osa näistä on ollut aivan pirstaleina.
Työ on edelleen kesken ja kaivauksia tehdään koko ajan.
Näinkin pienistä palasista sotilaita on jouduttu kasaamaan.
Tämä on kuvattu lasivitriinin läpi.
Kaunis ja visuaalinen Tang-tanssiesitys.
Historiaa voi myös kuvailla tanssin ja musiikin esityksinä. Karikaan ei yhtään purnannut.
Kävimme myös Ison hanhen pagodilla, tuonne ylös Kari kiipesi.
Tälläista kuvaa ylhäältä Pagodista.
Seuraavana aamuna sitten tutustuttiin galligrafiaan. Saimme nähdä kalligrafisin menetelmin valmistettuja tauluja yms. kaunista. Lounaan jälkeen sitten lensimme Guiliniin. Guilinin kaupungin kukkulat on nimetty mm. norsunkärsän kukkula, aaltoja hillitsevä kukkula, ym.
Kaikkien sisäisten lentojen pitää kestää 2 t vaikka lentoaika olisi lyhyempi, valtiollinen määräys! Niin oli edellinenkin lento. Sisäiset lennot sujuivat vaivatta, eikä meillä mennyt paljon aikaa hukkaan vaan ehdimme myös katsella nähtävyyksiä lentopäivinä.
Illalla illallisen jälkeen kerkisimme vielä tutustumaan hotellimme vieressä sijaitsevan järven ympäristöön. Teimme kävelyretken ihanassa kauniisti valaistussa puistossa. Todella viehättävä kaupunki. Kaupunki ei ollut mikään "Hörönkökkölä" oppaamme mukaan, vaan aivan täynnä väkeä. Paikalliset lomailivat juuri tähän aikaan ja olivat juuri samoilla paikolla kuin me. Erityisesti seuraava päivä on se suuri juhlapäivä 1 lokakuuta, jolloin viettiin sitä suurta 60-vuotis juhlaa.
Tämä kauniisti valaistu puisto oli hotellimme vieressä.
Tämän järven kiersimme ympäri iltakävelyllä. Kaunista!
Todella viehättävä puisto.
Seuraavana aamuna lähdimme laivaretkelle Li-joelle. Karstimaakukkulat ovat ovat viehättäva ympäristö laivaretkellä. Laivat lähtevät täsmällisesti aikataulun mukaan ja niitä on kymmeniä, ne antavat perspektiiviä korkeille kukkuloille.
Laivat todellakin lähtevät peräkanaa Li-joelle.
Maisemat ovat kyllä upeat.
Kalkkikivivuoret.
Hiusten pesua laivan keittiössä.
Li-joen risteilyn jälkeen menimme ruokopillin luolaan eli tippukiviluolaan, joka oli myös valaistu värivaloin, tunnelma oli todella mystinen ja sen kierroksen päätti sitten hieno valoshow.
Ruokopilliluolan mystistä maisemaa.
Välillä tunnelma oli kuin satumetsässä.
Nämä tunnelmat oli tietysti saatu aikaan värivaloin.
Illallisen jälkeen meille olli varattu aika Kiinalaiseen jalkahierontaan. Kaikki eivät lähteneet hierottavksi. Aika oli varattu klo 21.00. No, meidät vietiin paikkaan bussilla. Niinpä sitten olikin tämä 60-vuotisjuhla ja kaikki ihmiset olivat kaduilla. Kaupungissa oli juuri ilotulitus alkamassa, niin me juutuimme liikenneruuhkaan! Saimme nähdä kaduilla kuinka ihmiset lähettivät tulilaskuvarjoja liikkeelle ja parveilivat kaduilla. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, kuin meillä on vappuna keskustassa, mutta vielä moninkertainen määrä. Etenimme pikkuhiljaa, matka kesti tunnin, vaikka se ei ollutkaan pitkä. Hieronta kyllä korvasi odotuksen. Jalat olivat turvoksissa kuumuudesta ja lennoista. Naisilla oli ihanat poikahierojat , rohkeimmalla miehellä tietysti viehättävä tyttöhieroja. Tosiaan mukana oli vain yksi rohkea mies, joka uskaltautui tähän ihanaan nautintoon meidän naisten seuraksi. Makailimme mukavilla pehmustetuilla divaaneilla, meille avattiin tv josta seurasimme suoraa lähetystä Pekingin 60-vuotis juhlista. Tätä nautintoa kesti n.kolme varttia. Takaisin hotellilla olimme vasta lähempänä klo 23:a. Kokemus oli ainutlaatuinen. Muut eivät tiedä mistä jäivät paitsi!
Tässä on tarkka kartta mihin osiin kehostamme alueet jalkapohjissa vaikuttaa!
02.10.2009 - 16:22
Kirjoitan vain pikaisesti. Tänään lensimme tänne Hangzhouhun jälleen 2
tuntia . Hangzhou oli pääkaupunkina Song-dynastian aikana 1100-luvulla.
Marco Polo kutsui Hangzhouta taivaankaupungiksi ja ylisti sitä maailman
kauneimmaksi kaupungiksi lukuisten palatsien ja hienojen kylpylöiden
perusteella. Hän on myös todennut, että ...siellä on paljon iloa ja
naiskauneutta, aivan kuin paratiisissa.
Hangzhou on Kiinan japanilaisin kaupunki. Kaupunki "keskikokoinen" kaupunki eli asukkaita on noin reilut 7 miljoonaa. Kun saavuimme kaupunkiin vehreys ja myös rikkaus näkyi joka puolella. Vierailimme kaupunkiin tullessa Liu Lu -temppelissä, sen aarre on kamferinpuusta veistetty kullalla filigraanikoristeltu buddha. Munkit ovat vuosisatojen mittaan veistäneet Feilafengin (kaukaa lentänyt vuori) kukkulan kallioon satoja korkokuvia.
Hengellisen syventymisen temppeli.
Munkkien veistämiä korkokuvia, tämä oli suurin möhömahainen naurava buddha.
Tässä ihmiset sytyttävät suitsukkeensa ja rukoilevat. Melkein sai varoa, etteivät sytytä hiuksia palamaan. Käry ja savu oli melkoinen.
Tässä hallissa pagodin vieressä oli veistoksia viisaista opettajista.
Ja kuten kaikkialla Kiinassa, niin täälläkin koristuksia 60-vuotis juhliin.
Lapset ovat kauniisti puettuja.
Sitten kävimmekin tee viljelmillä. Tämä teen valmistaja tekee vain vihreää teetä.
Teen valmistajan puutarhaa, kaikki puutarhat ovat täällä fengsuin mukaisia.
Teepannu porisemaan.
Häitä vietettiin näiden päivien aikana paljon, tämä pariskunta vietti häitä hotellissamme. Näimme todella paljon hääsaattueita ja toinen toistaan hienommissa autoissa näitä pareja kuskattiin. Saattueeseen kuuluu paljon hienoja autoja, mieluiten mustia. Mersuja yms.
Tässä on morsiusparia kuljettava auto.
Tämä kukkulalle 900-luvulla perustettu temppeli on noin 60 metriä korkea, jossa on yli sata kelloa. Se on omistettu buddhalaisuuden kuudelle periaatteelle ja rakennettu suojelemaan asukkaista Qiantangjoen tulvilta.
Ohjelmaamme oli pakko vähän muuttaa, koska kaupungissa oli niin paljon väkeä, että bussin on mahdotonta päästä liikkumaan, kun ruuhkat tukkivat tiet. Täällä oli viisasta käydä aamusta, silti väkeä oli paljon liikkeellä.
Kuuden sopusoinnun pagodi, joka on omistettu buddhalaisuuden kuudelle peruperiaatteelle.
Temppeleissäkin puutarhat olivat fengsuin mukaiset.
Kauniita puutarhoja.
Loma ja juhla-aikaan pitää olla kaikenlaisia koristuksia, tällä tytöllä tälläiset.
Länsijärvi on Kiinan tunnetuimpia nähtävyyksiä. Matalalla järvellä käydään etenkin purjehtimassa. Rannoilla on viehättäviä polkuja ja poukamia. Järven ympärysmitta on 14 kilometriä.
IIlalla oli teatteriesitys, se ei varsinasesti ollut teatteri vaan valoshow ja erittäin visuaalien esitys. Tässä maassa Karikaan ei purnannut näitä esityksiä, vaan on jopa pitänyt kaikista esityksistä. Kaikki ovat olleet hyvin erilaisia ja taitavasti tehtyjä. Tämän on ohjannut sama mies, joka on ohjasi olympialaisten avajaishown. On kuullemma aika hieno. Jatketaan taas kun keritään. Terv. Arja ja Kari
Länsijärven risteilyllä, kuten näette rannoilla on todella paljon väkeä.
Tämä lohikäärmelaiva tuli meitä vastaan Länsijärvellä.
Kiinalaiset pyysivät yhtenään, saako ottaa kuvia meistä. Otimme myös kuvan tytöstä, joka halusi olla kanssani samassa kuvassa.
Shanghai
Ajoimme Shanghaihin bussilla, matka kesti noin 2.5h. Matkalla poikkesimme huoltoasemalla, jolla oli pikaruokatarjontaa..... ei oikein maistunut.
Autoilijoille tarkoitettua pikaruokaa, mm ankanpäitä...
Kiinalaiset syövät kaikkea mikä liikkuu, tästä ei osaa sanoa mitä tässä on tarjolla.
Shanghai on maailman suurimpia kaupunkeja. Shanghain historia on suhteellisen lyhyt. Siitä kasvoi 1600-luvulle mentäessä kukoistava kauppasatama. 1800-luvun puolivälissä Shanghain historiassa tuli vastaan jyrkkä käänne, kun läntiset siirtomaavallat pakottivat heikon Qing-hallituksen alueellisiin ja kaupallisiin myönnytyksiin. Shanghai oli seuraavat 80 vuotta käytännössä ulkomaisten liikemiesten omistuksessa. 1990-luvulla uudet tuulet puhalsivat, ja Shanghai valittiin johtamaan Kiinan nykyaikaistumista.
Me aloitimme Shanghaihin tutustumisen sillalta jolta oli näkymää uusimpaan kaupunginosaan Pudongiin -uutta arkkitehtuuria ja Kiinan korkeimipia rakennuksia.
Pudong
The Bund, rantabulevardi siirtomaavallan aikaisia rakennuksia. Huom. Hääkulkue.
Hotellimme kattoterassilta , Shangahain valot.
Matkalla vanhaan kaupunkiin, puistossa istui vanhoja mummoja ...
..... ja näin iloisia pappoja
Sitten menimme läpi markkinatorin Yun puutarhaan.
Yun puutarha on Shanghain hienoin klassinen puutarha ja se on kaupungin suosituin nähtävyys. Sen lähellä on vilkas basaari ja kuuluisa Huxintingin teehuone. Sinne on pystytetty peräti 40 itsenäistä pienoismaisemaa. Ne on ryhmitelty ja erotettu toisistaan väliseinin ja niihin on tehty näkymiä kehystävät ikkunat. puutarhan pohjoispäässä on 1800-luvulla rakennettu teatteri. Sen katto on lehtikullalla koristeltu ja sitä vartioivat lohikäärmeet kita ammollaan.
Suomen lippua seuraamalla, pysyimme kasassa tässä tungoksessa.
Yun puutarhaa.
Kaunista kivipuutarhaa.
Puutarhat ovat minun mieleeni.
Vartioivat lohikäärmeet.
Pieni lepohetki kauniissa puutarhassa.
Tällä tytöllä myöskin juhla-ajan koristuksia.
Perimätiedon mukaan Buddha katsoo suopeasti lammen karppien ruokkijoita.
Avoimet ikkunat, että pahat henget pääsevät vapaasti ulos.
Pienenä kontrastina uutta ja vanhaa Shanghaita.
Sitten shoppailemaan, sekaan on tosiaan välillä vaikea mahtua.
Tämä tyttö oli ostanut katukeittiöstä itselleen lounaan, jotain liikkuvaa..
Seuraava päivä meillä olikin sitten vapaata. Päätimme ensin lähteä katsomaan maailman nopeinta junaa, magneetijunaa jolla pääsee lentokentälle ja takaisin. Matka lentokentälle kestää 8 minuuttia ja junan huippunopeus on 431km/h. Vauhti oli kyllä huimaa. Maisemat vain vilahtelivat silmissä.
Tässä ollaan magneettijunan kyydissä.
Junan nopeus näkyi vaunun seinässä.Taisi Karilla vähän käsi tutista kun otti kuvaa.
Sitten palasimme vanhaan kaupunkiin shoppailemaan. Jälleen olin valokuvaajiien suosiossa, oppaamme kertoi, että vaaleahiuksiset ja erityisesti punatukkaiset kiinnostavat Kiinalaisia.
Mao-lakin ostossa.
Ostoskadun vilinässä.
Kuin myös..
Naiset liikkuivat tälläisella taksilla.
Viimeisenä iltana olimme vielä risteilyllä Huangpu-joella, Shangain edustalla.
Shanghain valot.
The Bund, rantabulevardi
Kotiinlähtöaamuna, lähtömme oli niin aikaisin, ettei vielä ollut aamiasta tarjolla, vaan saimme eväsboxit.
Siinä sitten Finnairin kone on meitä odottamassa.
Hangzhou on Kiinan japanilaisin kaupunki. Kaupunki "keskikokoinen" kaupunki eli asukkaita on noin reilut 7 miljoonaa. Kun saavuimme kaupunkiin vehreys ja myös rikkaus näkyi joka puolella. Vierailimme kaupunkiin tullessa Liu Lu -temppelissä, sen aarre on kamferinpuusta veistetty kullalla filigraanikoristeltu buddha. Munkit ovat vuosisatojen mittaan veistäneet Feilafengin (kaukaa lentänyt vuori) kukkulan kallioon satoja korkokuvia.
Hengellisen syventymisen temppeli.
Munkkien veistämiä korkokuvia, tämä oli suurin möhömahainen naurava buddha.
Tässä ihmiset sytyttävät suitsukkeensa ja rukoilevat. Melkein sai varoa, etteivät sytytä hiuksia palamaan. Käry ja savu oli melkoinen.
Tässä hallissa pagodin vieressä oli veistoksia viisaista opettajista.
Ja kuten kaikkialla Kiinassa, niin täälläkin koristuksia 60-vuotis juhliin.
Lapset ovat kauniisti puettuja.
Sitten kävimmekin tee viljelmillä. Tämä teen valmistaja tekee vain vihreää teetä.
Teen valmistajan puutarhaa, kaikki puutarhat ovat täällä fengsuin mukaisia.
Teepannu porisemaan.
Häitä vietettiin näiden päivien aikana paljon, tämä pariskunta vietti häitä hotellissamme. Näimme todella paljon hääsaattueita ja toinen toistaan hienommissa autoissa näitä pareja kuskattiin. Saattueeseen kuuluu paljon hienoja autoja, mieluiten mustia. Mersuja yms.
Tässä on morsiusparia kuljettava auto.
Tämä kukkulalle 900-luvulla perustettu temppeli on noin 60 metriä korkea, jossa on yli sata kelloa. Se on omistettu buddhalaisuuden kuudelle periaatteelle ja rakennettu suojelemaan asukkaista Qiantangjoen tulvilta.
Ohjelmaamme oli pakko vähän muuttaa, koska kaupungissa oli niin paljon väkeä, että bussin on mahdotonta päästä liikkumaan, kun ruuhkat tukkivat tiet. Täällä oli viisasta käydä aamusta, silti väkeä oli paljon liikkeellä.
Kuuden sopusoinnun pagodi, joka on omistettu buddhalaisuuden kuudelle peruperiaatteelle.
Temppeleissäkin puutarhat olivat fengsuin mukaiset.
Kauniita puutarhoja.
Loma ja juhla-aikaan pitää olla kaikenlaisia koristuksia, tällä tytöllä tälläiset.
Länsijärvi on Kiinan tunnetuimpia nähtävyyksiä. Matalalla järvellä käydään etenkin purjehtimassa. Rannoilla on viehättäviä polkuja ja poukamia. Järven ympärysmitta on 14 kilometriä.
IIlalla oli teatteriesitys, se ei varsinasesti ollut teatteri vaan valoshow ja erittäin visuaalien esitys. Tässä maassa Karikaan ei purnannut näitä esityksiä, vaan on jopa pitänyt kaikista esityksistä. Kaikki ovat olleet hyvin erilaisia ja taitavasti tehtyjä. Tämän on ohjannut sama mies, joka on ohjasi olympialaisten avajaishown. On kuullemma aika hieno. Jatketaan taas kun keritään. Terv. Arja ja Kari
Länsijärven risteilyllä, kuten näette rannoilla on todella paljon väkeä.
Tämä lohikäärmelaiva tuli meitä vastaan Länsijärvellä.
Kiinalaiset pyysivät yhtenään, saako ottaa kuvia meistä. Otimme myös kuvan tytöstä, joka halusi olla kanssani samassa kuvassa.
Shanghai
Ajoimme Shanghaihin bussilla, matka kesti noin 2.5h. Matkalla poikkesimme huoltoasemalla, jolla oli pikaruokatarjontaa..... ei oikein maistunut.
Autoilijoille tarkoitettua pikaruokaa, mm ankanpäitä...
Kiinalaiset syövät kaikkea mikä liikkuu, tästä ei osaa sanoa mitä tässä on tarjolla.
Shanghai on maailman suurimpia kaupunkeja. Shanghain historia on suhteellisen lyhyt. Siitä kasvoi 1600-luvulle mentäessä kukoistava kauppasatama. 1800-luvun puolivälissä Shanghain historiassa tuli vastaan jyrkkä käänne, kun läntiset siirtomaavallat pakottivat heikon Qing-hallituksen alueellisiin ja kaupallisiin myönnytyksiin. Shanghai oli seuraavat 80 vuotta käytännössä ulkomaisten liikemiesten omistuksessa. 1990-luvulla uudet tuulet puhalsivat, ja Shanghai valittiin johtamaan Kiinan nykyaikaistumista.
Me aloitimme Shanghaihin tutustumisen sillalta jolta oli näkymää uusimpaan kaupunginosaan Pudongiin -uutta arkkitehtuuria ja Kiinan korkeimipia rakennuksia.
Pudong
The Bund, rantabulevardi siirtomaavallan aikaisia rakennuksia. Huom. Hääkulkue.
Hotellimme kattoterassilta , Shangahain valot.
Matkalla vanhaan kaupunkiin, puistossa istui vanhoja mummoja ...
..... ja näin iloisia pappoja
Sitten menimme läpi markkinatorin Yun puutarhaan.
Yun puutarha on Shanghain hienoin klassinen puutarha ja se on kaupungin suosituin nähtävyys. Sen lähellä on vilkas basaari ja kuuluisa Huxintingin teehuone. Sinne on pystytetty peräti 40 itsenäistä pienoismaisemaa. Ne on ryhmitelty ja erotettu toisistaan väliseinin ja niihin on tehty näkymiä kehystävät ikkunat. puutarhan pohjoispäässä on 1800-luvulla rakennettu teatteri. Sen katto on lehtikullalla koristeltu ja sitä vartioivat lohikäärmeet kita ammollaan.
Suomen lippua seuraamalla, pysyimme kasassa tässä tungoksessa.
Yun puutarhaa.
Kaunista kivipuutarhaa.
Puutarhat ovat minun mieleeni.
Vartioivat lohikäärmeet.
Pieni lepohetki kauniissa puutarhassa.
Tällä tytöllä myöskin juhla-ajan koristuksia.
Perimätiedon mukaan Buddha katsoo suopeasti lammen karppien ruokkijoita.
Avoimet ikkunat, että pahat henget pääsevät vapaasti ulos.
Pienenä kontrastina uutta ja vanhaa Shanghaita.
Sitten shoppailemaan, sekaan on tosiaan välillä vaikea mahtua.
Tämä tyttö oli ostanut katukeittiöstä itselleen lounaan, jotain liikkuvaa..
Seuraava päivä meillä olikin sitten vapaata. Päätimme ensin lähteä katsomaan maailman nopeinta junaa, magneetijunaa jolla pääsee lentokentälle ja takaisin. Matka lentokentälle kestää 8 minuuttia ja junan huippunopeus on 431km/h. Vauhti oli kyllä huimaa. Maisemat vain vilahtelivat silmissä.
Tässä ollaan magneettijunan kyydissä.
Junan nopeus näkyi vaunun seinässä.Taisi Karilla vähän käsi tutista kun otti kuvaa.
Sitten palasimme vanhaan kaupunkiin shoppailemaan. Jälleen olin valokuvaajiien suosiossa, oppaamme kertoi, että vaaleahiuksiset ja erityisesti punatukkaiset kiinnostavat Kiinalaisia.
Mao-lakin ostossa.
Ostoskadun vilinässä.
Kuin myös..
Naiset liikkuivat tälläisella taksilla.
Viimeisenä iltana olimme vielä risteilyllä Huangpu-joella, Shangain edustalla.
Shanghain valot.
The Bund, rantabulevardi
Kotiinlähtöaamuna, lähtömme oli niin aikaisin, ettei vielä ollut aamiasta tarjolla, vaan saimme eväsboxit.
Siinä sitten Finnairin kone on meitä odottamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti