Tällä koneella lensimme Amsterdamista Hongkongiin, sieltä jatkoimme pienemmällä koneella Jakartaan.
Tässä odotellaan Hongongin kentällä koneenvaihtoa.
Iltakävelylle lähdössä hotellin aulassa.
Liikenneruuhka oli valtava heti hotellin ulkopuolella.
Hotellissa söimme ensimmäin illallisen. Se olikin melko edullinen ja tarjolla oli todella upea seisova pöytä, Ateriaan kuuluivat viinitkin.
Jakartassa olimme yhden yön ja illalla lähdimme pienelle kävelylle hotellin ulkopuolelle. Liikenne oli aivan valtaisaa, olimmehan suurkaupungissa. Illallisen söimme hotellissa, hotellin ulkopuolella ei ollut yhtään ravintolaa, pieniä katukeittiöitä kyllä. Emme uskaltaneet heti niitä kokeilla. Lähdimme aamulla klo 9 aikaan Jakartasta kohti Bandungia , joka on pikku kaupunki vain 3 milj asukasta ei mikään hörönkökkölä.
Eilen kävimme kasvitieteellisessa puutarhassa, siellä meillä oli hauska opas, hän jaksoi kujeilla kanssamme vanha mies. Botanical Garden , Kebul Raya on 87 hehtaaria laaja alue. Alue on valtava ja näimme siitä vain murto-osan. Sen jälkeen menimme eläinsafarille, joka on suurin koko Jaavan saartella. Näimme eläimiä, joita täällä Indonesiassa on, mutta myös Afrikkalaisia eläimiä. Meillä on oikein mukava opas, Rudi ja autonkuljettaja Lili. Ajelemme pikku bussilla.
Tässä edessä on oppaamme Rudi, hän ostaa kasveista valmistettua luonnonlääkettä, normaalit apteekin lääkkeet ovat niin kalliita, että hän käyttää vain luonnonlääkkeitä. Hänellä on diabetes. Takana näkyy kuljettajamme Lili.
Kasvitieteellisen puutarhan hauska opas esittelee alueen karttaa.
Oppaamme kertoi, kun hän oli lapsi niin ei ollut leluja, silloin piti keksiä itse lelut. Hän esittelee puun oksaa josta voi tehdä kauriin sarvet.
Hän teki puun lehdestä perinteiseen asuun kuuluvan hatun.
Hän loihtii puun lehdestä nuken, joka on tärkeä osa Indonesialaista kulttuuria.
Jos sade yllättää niin suojaan pääsee vaikka puunrungon sisään.
Hibiskuksen kukka on erinomainen kengänkiillotukseen.
Tämä pieni kukka on vaikka korvakoru.
Punaisia banaaneja!
Kasvitieteellisen puutarhan ihanuuksia, tällä kertaa jätin orkideat kuvaamatta.
Kuinkas ollakaan mersukerho oli kokoontunut kasvitieteelliseen puutarhaan. Isännän mieleen.
Nämä mersuharrastajat ovat kaikki nuoria miehiä, päinvastoin kuin Suomessa lähes kaikki vanhojen autojen harrastajat ovat vanhempia miehiä.
Tänään olemme käyneet katsomassa tulivuorta joka on tässä Bandungin lähellä. Bandung on kolmanneksi suurin kaupunki Jaavalla. Sieltä ajelimme katsomaan miten teetä valmistetaan. Ostettiin taas teetä, se täällä on todella halpaa.Sieltä ajelimme katsomaan toimivaa tulivuorta Tangkubahan Prahu. Nähtävissä on kolme suurta kraateria, kaksi näkyvissä, yksi oli kauempana. Sinne olisi voinut vaeltaa, tyydyimme vain katselemaan etäältä toimivaa tulivuorta. Sieltä jatkoimme kuumille lähteille uimaan ja lounaalle. Lounaan jälkeen kävimme katsomassa paikallista nukke-teatteriesitystä ja lasten upeaa showta tanssia ja perinteisellä soittimella soitettua musiikkia, sitä olisi katsellut vaikka kuinka kauan. Liitän myöhemmin myös videon esityksestä. Huomenna matka jatkuu. Terveiset koko poppoolta sinne todella kylmään Suomeen. Täällä ei palella.
Safarilla näimme myös eläimiä Afrikasta.
Musta puuma.
Pöllöllä on kiva piilopaikka.
Pään ravistus ja.....
Upea tiikeri.
Näitä olemme tavanneet ennenkin.
Tällä kaverilla onkin ihan oma peti.
Vuorikauriille oli tehty hieno vuori.
Kävime nukkepajassa katsomassa kuinka näitä nukkeja tehdään.
Iso tulivuoren kraatteri ja tuolla kauempana näkyy toinen.
Tangkubahan Prahu 1830m. Rikin haju oli voimakas.
Kauppiaita ja matkoamuistomyyntiä tulivuoren läheisyydessä.
Oppaamme maiteli paikallisia herkkuja mm. chiliä.
Uimme kuumilla lähteillä, vesi oli noin 42 asteista. Jälkeenpäin tunne oli samanlainen kuin olisi ollut saunassa.
Matkan varrella kuvattuja hedelmien myyntikojuja.
Nukketeatteria, jolla on myös hyvin tärkeä kasvatuksellinen merkitys lapsille sekä
kaikenaikkiaan vahva kulttuurinen merkitys monella saralla.
Nämä suloiset lapset esittävät meille perinteisiä tansseja ja musiikkia.
He laulavat yhdessä. Esitys oli todella viehättävä.
Joukon nuorimmat tähdet.
Tervehdys täältä keski-Jaavalta, Matkaa olemme taittaaneet useita satoja kilometrejä. Viimeisen kirjoituksen jälkeen kävimme myös pienellä saarella, johon ensin matkustettiin hevostaksilla ja sitten vielä bambulautalla. Saaressa oli pieni hindutemppeli.
Oppaamme järjesti meille hevostaksi kyydin.
Matkalla näimme miten ankat ohjataan riisin korjuun jälkeen syömään riisipeltoon.
Hevokyydillä körötellään kylän raittia.
Tälläisella lautalla menimme saareen katsomaan pienen pientä hindutemppeliä, jonka nimi Situ Gangkuang. Se on rakennettu 9:nellä vuosisadalla.
Situ Cangkuang
Hindutemppelin sisällä on Hindujumalan patsas
Tälläisiä asumuksia on kylässä, seinät ovat punoksista tehtyjä. Perinteinen tyyli rakentaa.
Tarinan mukaan: Kun muslimit saapuivat Jaavalle, niin hindut pakenivat Balille. Muslimimies joka saapui saarelle sai 6 lasta jotka perustivat perheet ja jäivät saarelle asumaan.Tässä saaressa on aina eletty hyvin perinteikästä elämää. He eivät saaneet poistua saarelta. He ovat olleet omavaraisia. Saaressa asui vain tietty määrä henkilöitä ja aina kun väestö kasvoi yli tuon määrän niin 1 joutui poistumaan saarelta. Kun joku kuoli niin hän pääsi palaamaan jälleen saarelle. Muuten he eivät koskaan poistuneet saarelta. He ovat vasta 1990-luvulla alkaneet elää nykyaikaista elämää ja nyt he saavat poistua saarelta ja kulkea vapaasti, heillä on myös televisiot ja muita nykyaikaisia mukavuuksia.
Järvellä kylästä lähdettäessä näkee kalastajia lauttoineen, tulivuori taustalla.
Äiti poseerasi meille kioskinsa ulkopuolella.
Kävimme mm. pienessä perinteisessä kylässä. Sinne oli mentävä alas rappuja yli 400 porrasta. Aika kipuaminen ylös, mutta itse kylä oli todella viehättävä, saimme seurata kylän arkea. Ihmiset täällä ovat kaikki ystävällisiä. Oppaamme pitää huolen, että näemme kaikesta mahdollisimman paljon.
Matkan varrella kuvattuja pengerrettyjä kauniita riisivainioita.
Käärme vaani meitä rappusten vieressä, onneksi opas huomasi sen ja hätisteli pois. On kuulemma yksi Jaavan myrkyllisimmistä käärmeistä, eli tuo lehtivihreän nauhan näköinen. Hyvin maastoutunut.
Kylän raittia, kylässä johon laskeuduttiin yli 400 porrasta. Kylässä ei ole sähköä.
Kyläyhteisön riisipeltoja.
Riisiä seulotaa, puhdistetaan ja jauhetaan jauhoiksi.
Perheet ovat läheisessä kanssakäymisessä toistensa kanssa.
Tämä on hella, Tulen kanssa saa kyllä olla varovainen, kaikki talossa on puuta.
Olohuone oli vaatimaton, mutta televisio ja radio olivat keskeisimmät ja toimivat akuilla.
Perinteinen aasialainen tapa kantaa kantamuksia.
Lapset kalaselivat ja etsivät rapuja ja äyriäisiä.
Koululasia tulossa koulusta.
Kuvaa hotellistamme, kraatterin reunalla.
Hotellimme parvekkeelta näkymää. Olimme ainoat ihmiset tässä hotellissa!
Hotellimme oli aivan tulivuoren kraatterin reunalla, mutta tulivuori oli täysin toimimaton. Näkymät hotellista ovat huikeat.
Pysähdyimme myös paikalliselle torille.
Nämä naiset annostelevat paikallista ruokaa pieniin annospusseihin ja myyvät niitä.
Hänkin annostelee valmiita ruoka-annoksia pusseihin.
Aamulla taas lähdimme kukonlaulun aikaan kirjaimellisesti, kukot pitivat konserttia hotellin ulkopuolla. Paikka oli todella kaunis ja jylhät näkymät. Siitä jatkoimme matkaa kohti keski-Jaavaa. Kävimme katsomaassa toimivaa tulivuorta. Näimme miten ahkeria nämä ihmiset täällä ovat, joka ikinen neliömetri on viljelty. Jylhissä vuoristomaisemissa viljelykset on pengerretty. Odottakaa kun näette kuvat. Laitan niitä vasta kotona, koneelle. Meidän ohjelma on aika tiivis, ylimääräistä aikaa ei juuri jää.
Poikkesimme katsomaan kuinka tiiliä tehdään savesta. Tämä mies ihmetteli kuinka joku voi olla noin pitkä, mallaa itsensä rinnalle ja nauraa.
Tässä on saviainesta mistä tiilet tehdään.
Käsin saviaines asetellaan muotteihin.
He ovat kaikesta raskaasta työstä huolimatta iloisia ja nauravat paljon. Luonnonlapsia.
Tässä savea lohkotaan pellosta.
Tulivuoria näkee jokapuolella.
Nämä kasvit on suojeltu liialta sateelta ja auringolta.
Jokainen tyhjä alue on viljelty, myös jyrkät vuorenrinteet. Usein aika hankalassa maastossa.
Pariskunta paisteli banaaneja erään näköalapaikan läheisyydessä. Maistettiin ja hyviä olivat.
Keskeltä peltoa argeologit ovat löytäneet hindutemppelin, Candi Arjuna.
Hindutemppeliä
Tämäkin alue on melkoinen.
Oppaamme kujeilee.
Lähestymme kuumaa laavaa, rikki haisee.
Tässä laava on sekoittunut veteen ja se kiehuu koko ajan. 180 asteista.
Nämä nuoret juoksiva kiireen vilkkaa luoksemme, aika kaukaa, halusivat tulla kuvatuksi kanssamme. Kuvia otettiin monella kameralla, viimeksi me halusimme kuvan heistä.
Nyt olemme Yogyakartassa. Eilen kun saavuimme tähän hotelliin niin yllätys yllätys. Hotelliin oli juuri tullut kaksi suomalaista ryhmää, Tema-matkojen ryhmä ja Olympia-matkojen ryhmä. Sitten meidän pieni 6 hengen ryhmämme. Aikamoinen sattuma. Tema matkojen opas olikin meille ennestään tuttu mies.
Olemme täällä nähneet useita temppeleita ja kuuuluisin Boronbou . Kerron myöhemmin lisää. Tarinaa jatketaan aina kun löytyy internet. Siiriä on kova ikävä. Terveiset kaikilta matkalaisilta.
Borobudur on maailman suurin Baddhalai- temmpeli. Temppeli on yksi maailman ihmeistä
Se on rakennettu vuosina 778-850 lukujen aikana. Se on rakennettu ainakin kahteen kertaa maanjäristysten vuoksi. Viimeksi arkeologinen pelastustyö tehtiin 1960-luvun puolivälissä UNESCO:n tukemana. Kerran se on joutunut fundanmentalististen islamistien hyökkäyksen kohteeksi 1985-luvulla Tällä hetkellä se on loitavassa kunnossa. Paljon paremmassa kunnossa kuin Anchor Wat Kambozassa. Muistuttaa jotenkin Anchor Watia.
Hyvin säilynyttä seinää reliefineen.
Istuva nuori Buddha.
Tuo naama on sadeveden valumista varten. Nerokasta.
Stupor, ylimmällä tasanteella.
Jälleen meiltä kyseltiin voitaisiinko olla samassa valokuvassa heidän kanssaan. Nämä ihmiset eivät kenties ole nähneet kovinkaan montaa länsimaista ihmistä.
Naiset haluttiin vielä erikseen omaan kuvaan.
Merapi tulivuoren tuhoja marraskuulta, koko ajan urakoidaan ja tuhkaa ja isoja lohkareita kuljetetaan pois alueelta.
Taloista näkyy vain vähän katonrajaa. Näistä ihmiset evakuitiin pois ennekuin tuhoja.
Indonesissa on 128 aktiivista tulivuorta. Viimeisenä toiminut on juuri Merapi, joka teki paljon tuhoja alueella. Myös Bromo pussahtelee tällä hetkellä ja sylkee tuhkaa. Emme tehneet retkeä Bromolle.
Tervehdys tänään on matkaa tehty 400 km ja aika kuitti olo, pysähdeltiin toki välillä monessakin paikkaa. mm paikallisessa kauppahallissa, joka oli melko siisti. Teurastettuja kanoja pitkät rivit ilman mitään kylmätiloja. Kaikki lämpimässä hallissa. Muuten paikka oli siisti , ei hajua. Ei enempää tällä kertaa..
Sitten illalla kävimme taas kerran katsomassa Hindujen tarustoon liittyvää tarinaa. Oppaamme kertoi, että vaikka he kuuluvat islamilaiseen uskontoon silti he uskovat osin Hindulaiseen tarustoon. Eli heidän uskontonsa on sekoitus hindulaisuutta ja Islamilaisuutta. Ramayana Ballet teatterissa esitetään eeppisiä tarinoita.
Tässä tätä kulttuurillista performanssia, tarina oli melko hauska.
Tässä värjätään käsityönä batiikkia.
Valmis batiikkikangas.
Tässä valmistetaan batiikkia, se on todella monen vaiheen työtä, vahausta, värjäystä ja pesemistä. Vahalla aina suojataan se kohta kankaasta jota ei värjätä ja jos kankaaseen tulee monta väriä niin työ on todella hidasta ja kaikki värjäykset tehdään käsin.
Yogyakarta on tunnettu kulttuuri-ja taidekaupunkina. Kaupunki on tunnettu juuri batiikkitaiteesta ja kankaiden teosta.
Kaupungissa on myös Sulttaanin palatsi Taman Sari palatsi on rakennettu 1800-luvulla sulttaanille ja hänen perhelleen. Nykyinen sulttaani asuu vielä joskus palatsin yksityisessa osiossa, palatsi on yleisölle auki. Tämän sulttaanin jälkeen valta siirtyy hänen veljelleen. Nykyisellä sulttaanilla on kaksi tytärtä, tytär ei voi periä valtaa. Sulttaanilla on vain yksi vaimo. Hänen veljellään vaimoja on useampia ja useampia jälkeläisiä myös poikia, siten myös perimys on taattu.
Sulttaanin palatsissa on paljon esineitä, tuo lintuhäkinnäköinen on tarkoitettu 7 kuukautta täyttäneen poikalapsen seremoniaan.
Hauska naamio.
Palatsin alueen kaunis katos.
Palatsin pihalla Ming dynastian aikasia ruukkuja aivan taivasalla. Apua!
Ihan pahaa tekee, kun ruukut ovat sateiden armolla.
Yksi sulttaaneista on ollut huonojalkainen ja häntä on kuljetettu tällaisella kulkuvälineellä.
Kari löysi yhtä pullukan Buddha-patsaan.
Sulttaaniperheen suvun edustaja tekee näitä varjonukkeja nahkasta, täällä saimme myös kuulla miten lapsille opetetaan Hindu-uskontoa nukkejen avulla. Niihin liittyy paljon symboliikkaa.
Tässä varjonuken valmistusta.
Jälleen yksi Hindu-ja Buddhalaistemppel,i Pramabanan Rakennettu 800- ja 1000- luvuilla
Matkalla nähtyä tavallisen kylän raittia.
Tämäkin temppeli on koottu uudelleen maanjäristyksen jäljiltä.
Paikallinen kauppahalli.
Vihannesmyyntiä kauppahallissa.
Kanaa ja kalaa, mutta hajua ei ollut. Eikä kylmätiloja.
Iloiset pojat vastaanottivat meidät koulun pihassa.
Tytöt opettelevat pihalla perinteisiä tansseja.
Oppilaat istuivat kiltisti pulpetissa.
Heillä oli myös tietokoneluokka.
Tässä koulun keittiö, mistä lapset saavat ostaa pientä purtavaa. Ei ollut kovinkaan ruokahalua herättävä keittiö.
Iloiset pojat istuivat luokan ulkopuolella läksyja tekemässä.
Matkan varrella näkee kaikenlaista. Riisin puintia koneellisesti, mikä on melko harvinaista.
Aivan maantien vieressä.
Perinteinen härkävankkuri alkaa olla harvinainen näky Jaavan maanteillä.
Erään hotellimme ulko-ovelta näkymää suoraan minareettiin.
Eräässä lopunasravintolassamme kalat pyydystettiin lammesta
Kuvaa lounaspaikkamme aulasta. Kuskin kuvaama.
Viimeisessä hotellissa Marco Utomossa on viehättävä puutarha.
Viehättävää Marco Utomon puutarhaa.
Omavaraisuus oli hotellin tunnus, siellä valmkistettiin juustoja, jogurtteja ym. maitotuotteita. Hollannista oli tuotettu nämä lehmät, joista maito.
Pomeranssi.
Käärmehedelmät
Kaakaopapuja.
Kari menossa uima-altaalle.
Hotelli oli meidän mielestämme todella idyllinen, aikanaan nämä pienet majat oli tehty plantaasilla käyville vierailijoilla ja ostajille. Myöhemmin siitä tuli hotelli. Tapasimme alkuperäisen perustajan tyttärentyttären, joka oli jo itsekin 50-60 vuotias. Paikka on viehättävä. Ravintola on 35 % omavarainen, Heillä on hollannista tuotettuja lehmiä, melko iso navetta. Tilalla tehdään voi, juusto, sokeri itse ja kasvatetaan hedelmiä ja kahvia yms. Juustoja myydään mm. Balille.
Olemme paikassa nimelta Marco Utomo. Paikka on plantaasi, jossa viljellaan kahvia ja mausteita. Teimme kierroksen plantaasilla. Hotelli on Hostell tyyppinen, eli perushuone. Paikka on kaunis ja siisti. Aamulla sitten jatkamme Balille. Kävimme täällä myös uimaaltaalla, ihanan virkistävää. Täällä on jotenkin hyvin rauhoittava tunnelma. Kuvia liitän sitten vasta kotona, mutta kuvattu on taas paljon.
Aamulla poikkesimme alumiini- ja teräs tarvekalujen valmistajan luona.
Paljon näkee omia pieniä rukoushuoneita pihoilla. Tässä rukoushuoneen komea koristus.
Tehtailijan lapset.
Liikennevaloissa kuvattu iloiset isä ja lapset.
.
Riisin viljely on kovaa työtä, kaikki tehdään käsin. Ihmiset ovat aina hymyileviä ja antavat kuvata itseään.
Lapsia kuljetetaan ilman kypärää ja usein lapsia on monta kyydissä.
Isännän kuvaamia härveleitä. Liikkuva sirkkeli.
Sitten on aika astua laivaan.
Näkemiin Jaava. Matka Balille kestää vajaan tunnin.
Pientä kaupankäyntiä laivassa.
Balilla meitä oli melkein vastassa tälläinen seremoniallinen kulkue.
Balilaiset ovat hinduja.
Terveiset Balilta. Täällä olemme nyt rentoutuneet Jaavan matkan rasituksista. Ilmat ovat meitä suosineet. Aurinko paistaa, vaikka täällä kuulemma on satanut paljon ennen tänne tuloamme. Kaikki ovat jo saaneet väriä pintaan. Tänään olimme kokovartalohieronnassa, meidät todella hierottiin päästä varpaisiin tai oikeastaan toisinpain, hieronta aloitettiin varpaista. Pakaralihaksetkin käytiin läpi. Olimme aivan nirvanassa. Todella rentouttavaa. Täällä olemme todellakin nyt levänneet ja nauttineet vain auringosta. Retkille emme jaksaneet enää lahteä, kun autossa olimme jo istuneet Jaavan läpiajon aikana niin paljon. Sitäpaitsi me olimme täälla 2 vuotta sitten ja silloin kiersimme saaren. Tämä oli koko porukan päätös, ettemme lähde retkille. Palataan asiaan taas. Terveiset kaikilta.
Tämä nuori nainen oli minun hierojani, Ensin pestiin jalat ja hieronta alkoi jaloista. Kaikki vaatteet riisuttiin ja saimme kertakäyttöiset pikkuhousut jalkaan. Sitten hieronta alkoi varpaista, ensin selkäpuoli ja sitten vielä vatsapuolikin hierottiin. Hieronta kesti 90 min. Olo oli huippuhieno hieronnan jälkeen. Mikä parasta tämä ei maksanut mitään, vaan Panorama matkatoimisto tarjosi meille hieronnan. Saimme myös tuliaislahjana Portviini- tyyppisen viinipullon, paikallista viiniä.
Hieronta aloitettiin jalkakylvyllä. Nautinto oli suuri, ilmeistä varmasti näkyy.
Hieronta-keskus Annika Spa
Hotellimme koristeita.
Viehättävän hotellimme allasaluetta.
Näitä ihania patsaita on joka puolella Balia.
Meidän Bali osuutemme loppuu ylihuomenna, jolloin lennämme Hongkongiin. Siellä vietämme 2 päivää. Toisaalta onkin hyvä asia, että palaamme takaisin vähän matkaa kerrallaan. Honkongissa tuskin on näin kuuma kun täällä. Tulomatkalla poikkesimme Hongkongissa silloin keli oli harmaan sateinen. Toivotaan ettei ainakaan sada. Balilla on tänään ollut +33 astetta. Aurinkoa ollaan otettu ja allasjumppaakin on tarjolla joka päivä. Ollaan kaikki nautittu todella tästä lepolomasta. Iltaisin käymme syömässä eri paikoissa joka kerta, erilaisia makuelämyksiä. Seuraavan kerran kirjoitan Hongkongissa, jos mahdollista.
Odotellaan lentoa Hongkongiin Balin kentällä.
Hongkongissa laivalla menossa Centraaliin eli bisneskeskustaan.
Laivassa Hongkongissa.
The Peak, Centralin takana kohoava korkea kukkula, jonne noustaan juuri tämän maiseman vuoksi. Mistään muualta Hongkong ei näytä yhtä upealta. Ylös jyrkkää mäkeä pääsee 120 vuotta vanhalla raitiovaunulla. The Peak sijaitsee 370metrin korkeudessa. Sinne on rakennettu torni, Peak Tower, jossa on ravintoloita ja kauppoja. Myös maksullinen Sky Terraace. Näkymä koko pilvenpiirtäjä-alueelle bisneskaupunginosaan. Kirkkaammalla säällä voi myös näkyä toisella puolella oleva Kowloon. Meidän vierailullamme smok eli saastesumu oli melkoinen.
Bisnes center taustalla.Vastarantaa ei erota
Näköalatasanteen kuvatuin kohta.
Kari istahti penkille, näköalatasanteella!
Raitiovaunu.
Mäki on jyrkkä.
Ollaan menossa alaspäin.
Niskat kipeänä tuijotimme pilvenpiirtäjiä.
Tutunäköinen trolleybussi, täällä monet bussit on kaksikerroksisia.
Kari pikku puistikossa.
Kaksi päivää Hongongissa kuluu nopeasti, ainakin shoppaillen, nyt ollaan jo lentokentällä kotiin lähdössä.
Tämä ei ole Finnairin lentokone jolla lensimme Suomeen, vaan koristeena katossa.
Indonesian videot
Indonesian musikaaliset lapset
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti