Kahdeksan naisen matka Kreikkaan saarille.
Kaarina, Marja, Marjatta, Kaija, Arja, Marjo, Raini, Arja 2 Suunnittelimme jo talvella yhteistä matkaa Kreikan saaristoon. Kaarina ja Malla, jotka olivat olleet aiemminkin saarilla tiesivät hotelleja joihin laitoimme sähköpostia. Majoitukset järjestyivät. Perushotellin otimme Finnmatkoilta Rodokselle, joka toimi lähtö ja saapumipaikkana.

Tässä tämä 8 naisen energinen sakki lähdössä ensimmäisen yön jälkeen Lerokselle.

Hotellimme edustalla.

Satamassa Katamaraaniin menossa.

Jassu. Tervehdys ihanalta Leroksen saarelta. Rodoksen pölyistä saavuimme eilen tänne. Tuntuu, että ollaan oltu matkalla jo monta päivää niin paljon on tapahtumia ollut. Saavuimme Rodokselle eilen iltapäivällä ja heti hotelliin pääsymme ja pienen siistiytymisen jälkeen lähdimme tutkimusmatkalle kaupunkiin. Kävimme satama-alueella ja vanhassa kaupungissa. Vanha kaupunki on täynnä erilaisia kauppoja ja ravintoloita. Kun olimme aikamme kierrelleet ajattelimme että otamme oikotien portille ja menimmekin pitkin muurin reunaa ympäri, ei meinattu löytää mistään porttia ulos, vihdoin löysimme ulos ja siitä sitten taksilla hotellille. Ei sovi unohtaa ensimmäisen illan shamppanja tarjoilua Rainin ja Arja 2:n huoneessa kauniiden Betty Boop pikarien kera.

Aamulla aikaisin lähdimme Lerokselle. Laivamatka kesti reilut 5 tuntia, mutta katamaraanilla se sujui mukavasti. Istuimme kannella auringossa koko ajan. Välillä kävimme vilvoittelemassa sisätiloissa, siellä kun oli ilmastointi. Tämä saari on todella viehättävä ja hotelli on kiva perhehotelli upealla vuoren rinteellä. Maisemat ovat jylhät ja vuoria on ympärillä paljon. Hotellimme Leroksella oli LASKARINA TRAVEL AND HOTELL ELFTERIA.

Leros kuuluu Dodekanesian saariryhmään ja sijaitsee Kalymnoksen ja Pathmoksen välissä. Saaren pinta-ala on vain 53 neliökilometriä ja asukkaita on vain noin 8200. Pääkaupunki on Agia Marina. Ensimmäisenä iltana hotellimme isäntä halusi tarjota meille Shamppanjat auringonlaskun aikaan eli 20.00 kun linnan valaistus sytytettiin. Siitä lähdimme sitten illalliselle ja aina kun palasimme illallisilta palasimme hotellin allasbaariin, jossa baari oli auki meitä odottamassa. Isäntäväkemme pitää myös matkatoimistoa, eli järjestää kiertoajeluita yms tekemistä Leroksen saarella ja mahdolliseti merellä.

Hotellin isäntä tarjoilemassa shamppanjaa ensimmäisenä iltana.

Shamppanaja tarjoilua allasbaarissa, josta tuli meille tärkeä paikka. Altaassa kävimme aina aamuisin usein jo 7 aikaan aamulla aamu-uinnilla.

Antiikin aikana Leros tunnettiin Artemiin temppelistään ja hunajastaan. Saaren ensimmäiset asukkaat saapuivat Kaariasta. Heidän jälkeensä Lerosta ovat asuttaneet kreetalaiset, joonialaiset, bysanttilaiset ja rodoslaiset.

Ote Hesarin artikkelista Leroksen saarelta.

Paratiisillakin on varjopuolensa

Julkaistu: 18.8.2010 lehdessä osastolla Kulttuuri

Toimittaja Anu Uimonen.

Monet kreikkalaiset saaret ovat vuosikymmeniä kuuluneet suomalaisten lomakohdesuosikkeihin.

Leros ei näihin massaturismikohteisiin kuulu. Siellä ei ole antiikinaikaisia arkeologisia nähtävyyksiä. Turismin sijaan saaren tärkein työllistäjä on suuri mielisairaala.

Leroksella on merkitys suomalaisillekin: se tunnetaan kirjailija ja taidehistorioitsija Göran Schildin (1917-2009) kotisaarena, josta hän kertoo monissa matkakirjoissaan.

Nyt Leros on saanut pääosan kirjassa sekä näyttelyssä, joka on esillä Christine ja Göran Schildtin säätiön ylläpitämässä Villa Schildtissä Tammisaaressa.

Villa Schildt on 2000-luvulla tullut tunnetuksi korkeatasoisista näyttelyistään, jotka ovat kertoneet eri tavoin Välimerestä, Kreikasta ja Göran Schildtin elämästä. Leros - saaremme Välimeressä liittyy näihin kaikkiin. Ben af Schultenin kokoama näyttely keskittyy Göran Schildtin vuonna 1965 saarelta hankkimaan taloon Villa Kolkisiin, mutta kertoo myös Leroksen saaresta yleisemmin.

Näyttelyn rungon muodostavat valokuvat kahdelta aikakaudelta: Göran Schildtin mustavalkoiset kuvat ovat 1960-luvulta, Magnus Lindbergin värikuvat kertovat tästä päivästä. Lisäksi esillä on kalusteita, kasveja, käsitöitä ja muita esineitä.

Näyttelyn sanomaa syventää kirja Leros - Göran ja Christine Schildtin kreikkalainen elämä, jonka teksti on Camilla Lindbergin.

Viime aikojen uutiset Kreikasta ovat kertoneet talouskriisistä, lakoista ja nuorisomellakoista. Lomasaarilla ovat riehuneet maastopalot.

Myös Göran Schildt sai kokea oman paratiisinsa varjopuolet. Koko Leros tuntui kääntyvän häntä vastaan, kun Schildt oli kuvannut saarta ja sen elämää kirjassaan Dianan saari.

Myrsky alkoi 1979, kolme vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen. Saksankielisestä versiosta väännettiin kreikaksi väärintulkittuja käännöksiä, joista lähti liikkeelle pahanilkisiä tulkintoja toinen toisensa perään.

Schildtiä syytettiin muun muassa ortodoksisen uskonnon häpäisemisestä, Leroksen maineen mustaamisesta, orgioista ja huumeiden salakuljetuksesta. Schildtiä vaadittiin karkotettavaksi maasta, ja hänen purjeveneensä Daphne uhattiin räjäyttää.

Epäsopua kesti melkein kaksikymmentä vuotta. Lopullinen maineenpalautus tapahtui 1997, kun Göran Schildt nimitettiin Leroksen kunniakansalaiseksi.

Mutta aluksi oli paratiisi.

Kun Christine ja Göran Schildt rantautuivat Daphnella Lerokselle elokuussa 1965, he tekivät nopean päätöksen ja ostivat vanhan kiviraunion, jonka hienoin puoli oli sijainti. Korkealla Spilian kylässä sijaitsevalta talolta avautuvat upeat näkymät merelle, ja horisontissa siintävät Turkin vuoret.

Tarkoitus oli löytää turvallinen talvisatama Daphnelle ja talo, jossa veneen tarvikkeita voisi säilyttää.

Villa Kolkisista tuli paljon enemmän. Schildtit alkoivat viettää noin puolet vuodesta Leroksella.

Aluksi taloa korjattiin ja laajennettiin, myös puutarhaa rakennettiin. Vähitellen syntyi koti ja tärkeä työtila, jossa Göran Schildt on kirjoittanut esimerkiksi Alvar Aallon kolmiosaisen elämäkerran. Saarelaisista tuli ystäviä, ja monet ystävät maailmalta vierailivat Villa Kolkisissa.

Sekä näyttely että kirja avaavat talon perinteisesti sisustetut huoneet ja upean puutarhan, saaren hienon luonnon ja maisemat. Voi ymmärtää, että Göran Schildt kuvasi saarta ystävälleen Georg Henrik von Wrightille lähettämässään kirjeessä 1967 näin:

"Täällä jokainen vuorokauden tunti on kultainen ja ainoa suru on se, että aika kuluu liian nopeasti."

Camilla Lindberg muistaa kirjata myös Leroksen historian varjopuolet. Saaren suuressa mielisairaalassa vallitsivat pitkään epäinhimilliset olot, parannusta saatiin vasta kun BBC teki sairaalasta dokumentin 1989. Sotilasjuntan aikana 1967-1974 Leroksella oli poliittinen vankileiri.

Kauniilla saarella on monet kasvot.

Lindberg kirjoittaa kepeään tyyliinsä myös kreikkalaisesta kulttuurista ja yhteiskunnasta, ruokaohjeitakaan unohtamatta. Pohjana ovat Christine Schildtin ja paikallisten ihmisten haastattelut sekä Göran Schildtin kirjoitukset.

Göran Schildtin kreikkalainen kotisaari Leros tunnetaan myös mielisairaalasta ja vankileiristä.

Johanniittain ritarikunta valloitti Leroksen vuonna 1314. Osmanien valtakunnan osaksi saari liitettiin vuonna 1522. Italia valloitti Leroksen ja muun Dodekanesian Kastelórizoa lukuun ottamatta vuonna 1912. Saarella käytiin 26. syyskuuta – 16. marraskuuta 1943 toiseen maailmansotaan kuulunut Leroksen taistelu, jossa italialaiset, britit ja kreikkalaiset ottivat yhteen saksalaisten kanssa. Taistelu päättyi saksalaisten voittoon ja marraskuussa 1943 Saksa miehitti Leroksen. Britit miehittivät saaren 9. toukokuuta 1945 ja Kreikkaan saari liitettiin 7. maaliskuuta 1948. Faktat lainattu Wikipediasta.

Alindan rannassa lounaalla.

Sunnuntaina menemme hotelli-isännän opastamana saarikierrokselle. Istumme aamiaisella hotellimme terassilla. Internet on vaapaasti käytettävissä. Ruoka on täällä halvempaa, kreikkalaisia herkkuja on maisteltu retsinan kera ja jokunen ouzokin on juotu. Ilma on melkoisen kuuma, mutta tuuli on vilvoittavaa. Matkamme on sujunut loistavasti tähän mennessä ja hauskaa on ollut! Voitte kuvitella turkoosi meri ympärillä ja leppeä tuuli puhaltaa. Tunnelma on ihana! Niin kreikkalainen!
Ylhäällä vastapääpä hotelliamme jylhällä vuorenrinteellä on upea keskiaikainen linna, joka on iltaisin upeasti valaistu. Kaunis näkymä hotellimme terassilta. Jatkan taas kun aikaa riittää. TÄYTYY SANOA ETTÄ OLEMME PARATIISISSA. Terveiset k.o. naisenergiseltä poppoolta.

Osa naisista lähti kiipeilemään linnakkeelle ylös vuorelle, me laiskemmat emme jaksaneet tuossa helteessä kiivetä. 2 tuntia kestää ylös kapuaminen. Kävelimme rannalle odottelemaan. Illalla sitten olimmekin kyläjuhlassa, joka järjestetään kerran vuodessa. Paikalliset soittajat soittivat kreikkalaisia ja Leroslaisia kansanmusiikkia. Tunnelma oli loistava. Meidän hotellimme tanskalainen emäntä antoi meille oppitunnin iltapäivällä kreikkalaisia tansseja, että sitten osaamme juhlassa tanssia. Juhla oli tunnelmaltaan aito kreikkalainen. Tanssimme muutaman tanssin. Siellä oli tarjolla lihavartaita ja juotavaa, olutta limpparia ja Retsinaakin taisi olla. Kaikki tuotto mitä juhlista saadaan menee soittajien hyväksi. Tanssit kestävät kolmeen asti yöllä. Siihen asti emme suinkaan juhlassa jaksaneet tanssia. Paikalla oli koko kylän väki. Ei turisteja ollut kuin me ja muuutama muu meidän hotellista. Palasimme hotelliin yömyssyille. Nyt olemme lähdössä saaren kierrokselle. Terveiset Lerokselta.Palataan taas asiaan kun ehditään.

Paikallinen kyläjuhla, johon kylän väki kokoontuu kerran vuodessa.

Kyläjuhlassa keskellä paikallisia, muita turisteja ei ollut.

Antonio isäntämme tuli meitä hoputtamaan tanssiin.

Meneeköhän ne jalat nyt oikein?

Hotellimme emäntä oli katsomassa,että osaammeko tanssia.

Meneehän se jo jalkoihin katsomatta.

"Opaa", sanoo kreikkalainen kun lähtee tanssiin.

Pikkujuhlija on väsähtänyt.

Eilen olimme kiertoajelulla Leroksen saarella, saimme nähdä tarkeimmät nähtävyydet, meillä oli iso bussi kaytössä koko päivän, hotellimme isäntä oli meillä oppaana ja kuskina. Lähdimme matkaan klo 10 ja palasimme hotelliin illalla klo 18. Päätimme kiertomme uimarannalle. Aloitimme matkamme linnakkeelta ja siellä sijaitsevissa kirkoissa ja museossa. Museossa meillä olikin asiantunteva opas joka kertoi meille faktaa eri ikoneista, joita siellä säilytetään. Liinakkeessa sisälläkin oli kirkko ja tähänkin tietysti liityi ihme. Pyhää kuvaa oli viety aina johonkin mihin kirkko piti perustaa ja aina kuva palasi takaisin itsetään ylös linnakkeelle, joten kirkko perustettiin sitten sinne.

Kastrolla eli linnakkeella on kolme eri kirkkoa, tässä menemme takana olevaan minimaalisen pieneen kirkkoon.

Näkymä kastrolta Pantelin kylään.

Kastrolta Aqia Marinaan,joka on Leroksen pääkaupunki. Takana näkyy Alinda jonne kävelimme odottelemaan kastron kiipeilijöitä.

Kaarina linnakkeella.

Kävimme monissa pienissä kirkoissa, ja kuulimme mitä merkillisempiä ihmeitä ja tarinoita näiden ikonien ilmestymisistä tietyille paikoilla, joihin sitten rakennettiin kirkko. Kirkot olivat kyllä todella kauniita, oli merimieskirkkoa ja rapujen suojeliapyhimystä ja monta muuta. Kuulimme saaren historiasta tarinoita. Sota on ollut kovaa aikaa myos täällä Leroksen saarella ja tunnetaan nimellä" Leroksen taistelu". Kävimme myös sotamuseossa. Lopuksi päätimme retkemme uimarannalle, jossa isäntämme laittoi kalvehkeet valmiiksi eli jonkilaisen harppuunantapaisen ja lähti snorklailemaan meren lahteen. Palasi sieltä mukanaan melkoinen kalansaalis mm mustekaloja ja muita pieniä kaloja ja hän laittoikin mustekalan käteeni johon se imeytyi imukuppeineen niin, että sitä sai kiskoa irti, iljettävä otus. Isäntäperheemme, eli hotellin isäntäpari on pitänyt meistä todella hyvää huolta. Tänään ajattelimme mennä rannalle aurinkoon, mutta lähdimme kylälle ja shoppailureissuhan siitä tuli, joten päädyimme hotellin altaalle.

Olemme Antonion Magellanos laivassa.

Tämän kirkon pyhimys on rapujen suojelia. Pieni on tämäkin.

Sama kirkko

Tässä ollaan ruokailemassa Xerokampoksessa.

Me pulikoimme meressä niin Antonio oli sillä aikaa kalassa.

Tälläistä lammaspaimenia ei enää näe kuin näillä pikku saarilla.

Suuri kalansaalis

Tälläisia iljetyksiä......

........ jotka tarttuvat imukupeilla ihoon kiinni, eli mustekala.

Tänäiltana on viimeinen ilta ja meille isäntä tarjoaa kaniinipaistia. Hotellin omistajan oma isä kasvattaa kaniineja, kanoja ja viikunoita,joita saimme myös maistaa, todella hyviä suoraan puusta. Isällä on myös oma pieni museo hotellin yhteydessä, lähinnä sota-ajoilta kaikkea mahdollista. Ihmiset tuovat hänelle tavaraa ulkomaita myöten. Ruoka on täällä paljon halvempaa kuin Suomessa. Ateriat maksavat vain noin 7-8 euroa ja juomat ovat halvempia kuin Suomessa. Saari on todella viehättävä tämä on paikka mihin voisi kuvitella palaavansa takaisin. Kreikkalainen musiikki soi täällä aivan eri tavalla kuin manner Kreikassa jossa viimeksi olemme olleet. Tänään söimme lounaan ihanassa sisäpihalla olevassa paikassa, jossa ruoka oli paljon halvempaa kuin kadun varrella ja parempaa. Ryhmämme herättää aina huomioita saapuessamme ja olemme jo oppineet, että kopeles tarkoittaa naista. Usein kuulemme sanottavan, "okto kopeles", joka tarkoittaa kahdeksaa naista. Kirjoittaa en varmasti osannut oikein, mutta tuolta se aina kuulostaa. Suomalaisia emme ole tavanneet lainkaan, Muutenkin turisteja on vähän verrattuna muuhun saariiin Kreikassa.

Peruskreikkalainen salaatti.

Aqia Marinassa pikkuravintolassa syömässä

Naisten salsahetki

Kaniinipaisti oli hyvää, isännän laittamana.

Viimestä iltaa isäntäparin kanssa

Perheen poika luki meille Kreikka/Suomi sanakirjaa innoissaan. Kaarina toi perheelle sanakirjan.

Vietimme viimeistä iltaa isäntäpariskunnan kanssa ja saimme perheen pikkupojankin mukaan iltaa viettämään hän on ollut koko ajan auttamassa ja tarjoilemassa meille oluita ja kaikkea mukisematta. Kaarina toi heille tuliasiksi Kreikka/Suomi sanakirjan ja poika otti sanakirjan käteen ja alkoi opettelemaan suomea, oli kyllä hauskaa nähdä kun poika aivan innostui ja istui kanssamme pitkään. Sitten äiti ja poika lähtivät nukkumaan. Hotellimme emäntä lupasi hankkia meille laivaliput huomiseen laivaan joten huomenna kirjoitan sitten Kalymnokselta. En tiedä onko hotellillamme internettiä, mutta kai jostain löytyy. Kirjoittelen ja täydennän blogia taas sitten Suomessa Kerrottavaa on paljon. Terveisin posiitiivisen naisten ryhmä Lerokselta.

Kalymnokselta matkalla Telendoksen pikkusaarella päivää viettämään

Telendoksen rannalle menossa.

Kalimera Kalymnokselta
Eilen saavuimme tunnin laivamatkan jälkeen Kalymnokselle. Saimme 2 neljän hengen huonetta. Toimme naisenergiaa myös tälle saarelle. Pieni episodi naisten touhuista, Olimme laittamassa kutsuja meidän huoneeseemme ja Raini kiljaisi, iik täällä on joku elukka tiskialtaassa. Sanoin, että laske vettä päälle, kyllä se siihen kuolee. Raini teki työtä käskettyä, mutta tämä osoittautui sitkeäksi ja se mokoma osasi uida. Sitten Arja 2 tulee huoneeseen ja haluaa pelastaa raukan, onkii sen ylös vesialtaasta ja tarjoaa sille juustoa, itikkaparka pelästyneenä livahtaa jääkaapin alle. Sitten se seuraavan kerran oli huoneemme katossa varsin elävänä. Myöhemmin tajusimme, että kyseessä olikin torakka, yöäk.

Hotellimme on aivan meren rannalla, mutta maininki on niin kovaa, että mereen ei ole mitään asiaa tänään. Eilen kävelimme lähikylään illalliselle. Hyvää on ruoka täällä ja mielestämme halpaa. Eilinen illallinen maksoi vain 10 euroa per nuppi. ja söimme todella loistavan illallisen juomineen, viiniä, olutta ja vielä jälkiruoatkin, erityisesti muistamme munkkia muistuttavat kanelilla päällystetyt sokeriliemessä kastetut pallerot ja talo tarjosi vielä ouzotkin päälle. Olimme niin väsyneitä että melkein kaaduimme sänkyyn. Täällä on paljon enemmän turisteja kuin Leroksella. Tunnelma on aivan toinen.

Leros oli mielestämme jotenkin aidompi. Haikein mielin jätimme eilen isäntäperheemme. Isäntä tuli meitä vielä laivalle saattamaan. Täällä olemme nyt kaksi yötä ja sitten jatkamme matkaa Rodokselle. Saa nähdä lähdemmekö sitten vielä katsastamaan sieltä lähisaaria, ehka päivänmatkoja tms. Meidän ryhmämme kyllä herättää huomioita missä vaan kuljemme, olemmehan iso ryhma NAISIA ja nauramme paljon. Eli sitä naisenergiaa. Terveiset energiselta naisporukalta.
Hotellimme hieno sijainti aivan meren rannalla ja upea vuori takana. Uima-allas ja aivan meren rannalla Altaalla tavattiin joka aamu, melko aikaisin olimme jo pulikoimassa altaassa.

Eilen vietimme päivän pienellä Telendoksen saarella. Uimassa ja aurinkoa ottamassa. Hotellimme rannasta menee saarelle laiva puolen tunnin välein ja sama takaisin. Lähdimme aamiaisen jälkeen ja palasimme klo 16 aikaan. Saarella on pieniä viehättäviä ravintoloita ja rantoja löytyy ympäri saarta. Siellä on myös erilaisia luolia joita voi käydä katsomassa. Itapäivän vietimme hauskalla tavalla, joita miehet ehkä eivät ymmärtäisi. Ennustamalla, kaikkea hauskaa on luvassa, sen saatte viela nähdä! Illalliselle sitten suuntasimme taas siihen ihanaan ravintolaan missä olimme syöneet edellisena iltanakin. Söimme ja söimme.... Kunnes taas tuli laskun aika. Olimme juoneet taas viinejä ja maistelleet erilaisia ruokia. Pöytään kannettiin makeat munkin näköiset pallerot, jotka olimme saaneet jo edellisenäkin iltana pöytään. Tänään niitä tuotiin oikein paljon ja kun ne vielä olimme viimeistä myöten syöneet ja sitten pyysimme sen laskun niin meille kannetiin viela yksi vadillinen näitä palleroita, mutta kun emme jaksaneet, niin ne pakattiinkin meille evääksi. Huh, huh.. Vielä Ouzotkin tuotiin kaupanpaalle. Naurettu on taas vedet silmissa>>> Terkkuja kaikilta. HOTELLIMME KALYMNOKSELLA ANGELICA- BABIS BAR.

Kalimnos, Kalymnos

Kalimnos kuuluu Dodekanesian ("kaksitoista saarta") saariryhmään ja on saarista neljänneksi suurin. Se sijaitsee Kosin ja Leroksen välissä. Sen pinta-ala on 111 neliökilometriä ja asukkaita on n. 14.500. Kalimnos koostuu kolmesta samansuuntaisesta vuoristosta ja kahdesta niiden väliin jäävästä hedelmällisestä tasangosta.

Kalimnos (kaupunki), Pothia

Pääkaupunki satamineen kantaa samaa nimeä kuin itse saari. Se tunnetaan myös nimellä Pothia. Kaupunki on Kreikan viimeinen pesusienisukeltajien kotisatama.

Massouri, Masouri

Massouri sijaitsee saaren länsirannikolla. Se on yksi pääturistikeskuksista.

Uimarannat

Saaren parhaimmat uimarannat sijaitsevat Massourin ja Mirtiesin alueella.

Nähtävyydet

Saaren nähtävyyksiä ovat ristiritarien linnanrauniot, joita löytyy kahdessa eri paikassa entisen pääkaupungin Choran ympäristössä. Luonnonnähtävyyksistä maininnan arvoisia ovat luolat: "Seitsemän neitsyen luola", "Daskalio" ja "Kolonostilo" ("Kykloopit"). Fakta Kreikka.net sivuilta.

Mutta meitähän on kahdeksan, kuka ei ole neitsyt!!!!!!!!!!!!!

On jäätelö hyvää kun yksin syö. Kaarina ja Raini.

Kalymnoksen kujia, Kaija, Malla ja Arja.

Näin kaunis auringonlasku nähtiin merellä matkalla, Kalymnokselta Rhodokselle.

Eilen saavuimme illansuussa Rodokselle. Huoneemme luovutus Kalymnoksella oli 11.30. Laiva lähti klo 16. Olisimme mielellämme jääneet vielä Kalymnokselle, mutta hotellimme oli täynnä, joten se ei ollut mahdollista. Hotelli-isäntämme yritti, saada meille toisen majoituksen, mutta emme olisi mahtuneet samaan hotelliin, joten hylkäsimme sen ajatuksen. Olimme Rodoksella klo 20.00 aikaan ja täällä oli vielä silloin illalla 34 astetta, joten mekoisen kuumaa on. Veimme vaan tavarat huoneisiimme, ei vaihdettu edes vaatteita, vaikka olivat melkein liimautuneet kiinni, mutta ajattelimme mennä ajoissa nukkumaan rankan matkan jälkeen.

No kävimme hotellimme lähellä olevassa ravintolasssa, johon meidät heitettiin sisään. Melkein heti pyysimme yhteen ääneen, olutta, olutta ja nopesti, tulihan se nopeaasti pöytään. Ruoka oli hyvää, mutta hinnat ovat täällä korkeammat kuin saarilla, muutaman euron per annos. Nyt aamiasella mietimme päivän retkeä. Täältä pääsee pienillä laivoilla tuosta vierestä mihin vaan , joten jotain kivaa on tiedossa taas. Terveisiä taas kaikilta energisilta naisilta.

Rodoksella kävellessä löytää kaikenlaisia kylttejä, tässä tälläinen.

Naiset menossa shoppailemaan tai tulossa, miten vain.

Mitä? Yökerhossa keskellä päivää. Kuuluisa Ellin boxi.
Tässä suomalaisille legendaarinen "Ellin Boxi".

Vanhassa kaupungissa jäätelö on koristeltu näin hienosti.

Eilen oli todella kuuma, ei tuullut yhtään ja me vaeltelimme hiukan pallo hukassa, että mitä tehtäis. No saimme aikaan yhden varatun retken maanataille, lähdemme laivalla itarannikolle. Matkatoimiston retket ovat poikkeuksetta 35-40 euroa. Meidän laivaretkemme on 17euroa per nenä. No löysimme itsemme sitten vihdoin melkein oman hotellimme rannalta. Oli ihan pakko uida, niin kuumaa oli. 37-42 astetta. Meressä oli ihana vaan lillua ja antaa mainigin kelluttaa. Meri tuossa rannassa aivan turkoosin väristä. Kuvia liitän sitten vasta kotona, joten sitä saatte vielä odotella. Tänään ajattelimme lähteä Anthoni Quinin rannalle, siellä on kuvattu tuota kuuluisaa elokuvaa. Menemme taksilla, se maksaa noin 50 euroa edestakaisin, mutta ei ole paha hinta pekkaa kohden. Joten taas on eri seikkailu tiedossa. Eilen illalla söimme vanhan kaupungin muurin sisallä ja siellä oli ruoka huomattavan paljon kalliimpaa kuin täällä meidän hotellin nurkilla, joten se jäänee viimeiseksi ateriaksi siellä. Terveiset kaikilta.

Eilen aamulla tilasimme taksit hotellillemme ja siitä lähdimme kohti itärantaa Anthoni Quinin rannalle. Paikka sijaitsi lahden poukamassa, meri oli kristallinkirkasta. Ranta on suosittu joten oli hyvä mennä paikalle aamusta. Päivän mittaan sinne tuli väkeä koko ajan lisää. Sinne myös kulkee paljon laivaliikennetta, pieniä purjeveneita ja isoja päivänristeilijöitä. Laivoilta ihmiset kävivat uimassa ja sitten lähtivät pois. Taas uusia laivoja tilalle. Siellä on mahdollisuus snorklata ja uida. Lahden poukama on aivan tyyni, joten uintimahdollisuudet ovat mitä parhaat. Siellä on myös pieni ravintola josta saa pientä suolaista ja juotavaa. Viihdyimme siellä koko päivän.

Illalla sitten päätimme ruokailun jälkeen, että pitäähän meidän myös käydä suomalaisille legedaarisessa paikassa Ellin Boxissa, joka on ehkä parhaat aikansa nähnyt. Eli se on yökerho, jossa on suomalaisia esiintyjiä. Eilen siellä oli Nisa Soraja, joka viihdytti meitä melkein privaatisti, kun paikalla ei ollut juuri muita kuin me. Me tietysti olemme tälläisiä "early birdeja", joten poistuimme varmasti paikalta ennekuin siellä varsinaisesti mitään alkoikaan. Rodoksesta on kyllä sanottava, että tämä on nähty, ei tarvitse tulla takaisin. Turisteja on aivan valtavasti. Mitään sitä aitoa Kreikkaa mitä tuolla saarilla nähtiin ei ole. Tämä on aivan bailauspaikka. Paljon on aivan nuoria, jytämusiikki soi jokapuolella. Paikkaa missä soi kreikkalainen musiikki saa hakea. Tänään ajattelimme tehdä kierroksen kaupunkijunalla, joka vie ympäri Rodoksen kaupunkia. Sitten ehkä shoppailua yms.

Muuten tarina tuosta Anthony Quinin rannasta on seuraavanlainen= Aikoinaan Anthony halusi ostaa paikan eräältä kreikkalaiselta, oli kuitenkin kuullut, että muut kuin kreikkalaiset eivät voi omistaa maata. No, kreikkalainen oli vastannut että kyllä voi kun vaan rahaa on, Anthon sitten päätti että ostaa maan. No sitten kun tähti oli kuollut, niin hänen vaimonsa alkoi peria miehensa omaisuutta, niin kreikkalainen sanoi ettei maata voi ulkomaalainen ostaa. Eli Anthony ei omistanut sitä maata, häntä oli huijattu. Nyt vaimo vaatii itselleen sitä maata. Siitä ranta sai nimensä.

Näin kaunis lahti oli matkalla Anthoni Quinin rannalle, kuvan on napannut Kaarina.

Ihanat naiset rannalla.

Evästä ja juotavaa kantavat Marjo ja Malla.

Täällä uimme koko päivän, eli Anthoni Quinin rantaa ja vesi oli kristallin kirkasta.
Tänä aamuna olikin niin kiire Lindokselle lähtevään laivaan, etten kerinnyt asioita päivittämään. Eilisen päivän vietimme ns. shoppaillen, ja olimme kaupunkijuna kierroksella. Ajelu kesti melkein tunnin ja se kiersi kaupungin parhaat nähtävyydet. Paljon on antiikin aikaista historiaa täälläkin ja kaivauksia on myös tehty paljon. Niistä kerron sitten tuonnempana. Iltapäivä menikin sitten taas shoppilujen merkeissä vanhan kaupungin muurien sisäpuolella. Kävelimme sieltä takaisin hotellillemme ja olimme aivan rättiväsyneitä, kun tulimme hotellille. Pienet päiväunet on aina paikallaan. Niin taas jaksaa. Eilen löysimmekin pienen ihanan perheravintolan, jossa oli todella hyvää ruokaa.

Naiset lähdössä sunnuntai ajelulle kaupunkijunalla.

Näkymää Egeian merelle korkeimmalta kohdalta.

Rodoksen akropoli.

Tässä mennä körötellään.

Välillä istahdettiin kadunreunalle, kun odoteltiin muita, Kun 8 naista on ostoksilla aina on joku jossain kaupassa, yritimme välillä aina pitää porukkaa kasassa, aina ei ollut helppoa.

Tästä kuvasta sen verran, että koko alkumatkan kuvat meni pipariksi, oli muistikotti mennyt rikki, ja tässä on ostettu uusi muistikortti, sitä kauppias kokeilee. Arvaa harmittiko. Siitä syystä alkumatkan kuvat on Kaarinan otoksia.

Vanhassa kaupungissa.

Shoppailua Arja 2 ja Raini

"Okto kopeles"
Tässä meidät on heitetty sisään vanhassa kaupungissa olevaan ravintolaan.

Vanhan kaupungin muureja

Rhodoksella viinakauppaa pitävä puhdasta Suomea puhuva "vävypoika". Hänellä on suomalainen äiti.

Sitten meillä olikin tupaantuliaiset Rainin ja Arjan huoneessa, joutuivat kesken matkan muuttamaan huonetta, kun heidän kerroksessaan ruotsalaisnuoret bailasivat ahkerasti joka yö ja meteli oli kovaa. Saivat uuden huoneen 5 kerroksesta. Huomatkaahan hienot Betty Boop pikarit, jotka Raini oli meille askarellut, niitä käytimme loppuun asti.
Heidän uudessa huoneessaan, jossa välillä lämmitettiin ja sitten taas jähdyteltiin. Ilmastointi ongelmia.

Historiapläjäys Rodoksesta otos on Wikipediasta
Eräs tarina kertoo, että Rodos sai nimensä auringon jumala Helioksen vaimon, Rhode-nimisen nymfin mukaan. Toisen tarinan mukaan saari olisi saanut nimensä ruusuista (rodon), sillä saarella kasvoi paljon niitä.

Rodosta on kutsuttu aikojen saatossa monilla eri nimillä. Asteriaksi saarta kutsuttiin sen tähtikirkkaan ja sinisen taivaan vuoksi, Ataviriaksi Attáviroksen eli saaren korkeimman vuoren mukaan, Ofiusaksi saarella elävien käärmeiden vuoksi, Telhiniaksi telkhiinien eli saaren ensimmäisten asukkaiden mukaan ja Makariaksi saaren suurenmoisen kauneuden vuoksi. Saarta on kutsuttu myös nimellä Heliousa, joka tarkoittaa ”auringossa kylpevä”.Aikaisemmin saaren nimi oli suomeksi Rhodos, mutta nykyinen suositus on Rodos, joka vastaa kreikankielistä kirjoitustapaa.^[Rhodos-kirjoitusasu tuli suomen kieleen germaanisista kieli.

Rodoksen ensimmäiset asukkaat olivat kreikkalaisen mytologian mukaan telkhiinit jotka olivat taitavia käsittelemään rautaa. Telkhiinit osasivat taikoa, ja monet pitivät heitä demoneina. Helioksen ja Rhoden lapset, heliadit, ajoivat telkhiinit Rodokselta.
Rodokselta lähti Homeroksen mukaan yhdeksän laivaa kreikkalaiseen mytologiaan kuuluvaan Troijan sotaan. Rodoslaisten alukset liittyivät Agamemnonin laivastoon.
Rodoksen ensimmäiset asukkaat tulivat Vähästä-Aasiasta, eikä heistä tiedetä paljoakaan. Tämä primitiivinen kansa hallitsi kuitenkin savenvalannan, tulenteon ja yksinkertaisten työkalujen valmistamisen. Niin ikään Vähästä-Aasiasta saapuivat kaarialaiset asuttamaan saarta pronssikaudella vuosina 2500–1500 eaa. Samaan aikaan saarelle saapui nykyisen Libanonin seudulta foinikialaisia. Kreetan saarella vaikutti minolainen kulttuuri, ja minolaisia kauppiaita kävi Rodoksellakin. He kävivät menestyksekästä kauppaa Levantin ja Egyptin kanssa ja perustivat tätä varten Rodoksen satamiin yrityksiä. Myös mykeneläisiä kävi saarella.
Aleksanteri Suuri nousi vuonna 336 eaa. Makedonian kuninkaaksi. Rodos alkoi tehdä yhteistyötä Aleksanterin kanssa. Saari hyötyi tästä muun muassa tekemällä kauppasopimuksia Aleksanterin valloittaman Egyptin kanssa. Aleksanterin kuoltua vuonna 323 eaa. Antigonos, yksi hänen seuraajistaan, käski Rodosta liittymään sotaretkelle toista Aleksanterin seuraajaa, Egyptin faarao Ptolemaios I:tä vastaan. Rodos kuitenkin kieltäytyi liittymästä, mistä seurasi se, että Antigonoksen poika Demetrios I hyökkäsi Rodoksen kaupunkiin vuonna 305 eaa. ja aloitti piirityksen. Demetrios I:n joukot käsittivät 40 000 sotilasta sekä helepoliiksi kutsutun pronssisen piiritystornin. Helepoliilla oli korkeutta yhdeksänkerroksisen talon verran ja siinä oli tammiset pyörät. Demetrioksen 3 400 sotilasta veti helepoliin Rodoksen kaupungin muurien eteen, mutta siitäkään huolimatta Demetrios ei saanut kaupunkia antautumaan, ja piiritys päättyi aselepoon. Demetrios antoi rodoslaisille taisteluvarusteensa ja pyysi, että ne myytäisiin ja saaduilla rahoilla rakennettaisiin muistomerkki muistuttamaan piirityksestä. Lindoslainen kuvanveistäjä Khares valmisti 12 vuodessa noin 30 metriä korkean ja 20 tonnia painaneen Rodoksen kolossin. Kolossi valmistui noin vuonna 290 eaa., ja sitä pidettiin yhtenä maailman seitsemästä ihmeestä

Kristinusko tuli Rodokselle apostoli Paavalin välityksellä 20 vuotta Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen. Ensimmäisellä vuosisadalla saarelle saapui myös juutalaisia . Vuosina 155 ja 515 Rodoksen kaupunkia koettelivat maanjäristykset, minkä lisäksi se kärsi monista hyökkääjistä: vuonna 263 saarella ryöstelivät gootit ja 600-luvulla sen valtasivat persialaiset ja arabit. Merirosvot vaivasivat Rodosta vuosina 653–658 ja 717–718 Kun Rooman valtakunta jaettiin itä- ja länsiosaan vuonna 395, tuli Rodoksesta osa Itä-Roomaa eli Bysantin valtakuntaa.

Johanniittain vallan alla
Ritarikunta jakautui seitsemään kieleen eli kansallisuuteen, joista kukin suojeli yhtä kaupunginosaa Rodoksessa. Kansallisuudet olivat Provence, Espanja, Italia, Saksa, Auvergne, Englani ja Ranska. Ritarikuntaa johti eliniäksi valittu suurmestari. Johanniittain valtakaudella Rodoksella toimi muun muassa edistyksellinen sairaala. Johanniitat rakensivat eri puolille Rodosta ja lähisaarille noin 30 linnoitusta, joiden avulla torjuttiin muslimien hyökkäyksiä. Esimerkiksi vuonna 1444 Egyptin sulttaani yritti valloittaa Rodoksen, mutta johanniitat yhdessä 5 000 rodoslaisen kanssa kukistivat hyökkäyksen. Samaten 36 vuotta myöhemmin tapahtunut Mehmed II:n sotajoukkojen valloitusyritys torjuttiin.
Osmanien valtakausi
Osmanien valtakunta vahvistui, ja se alkoi havitella Rodosta itselleen yhä kiivaammin. Suleiman Suuren sotajoukot nousivat saarelle lähellä Ialysosta 24. kesäkuuta 1522. Suleimanin 200 alusta kuljettivat Rodokselle muun muassa varusteita ja ruokaa sekä kaikkiaan 100 000 sotilasta. Alkoi piiritys. Neljän ja puolen kuukauden piirityksen jälkeen osmanien sotajoukko oli kutistunut puoleen, ja he miltei luovuttivat. Petturi nimeltä Amaral kuitenkin kertoi osmaneille, että nälkäänäkevät johanniitat olivat murtumaisillaan. Suleiman joukkoineen laittoi kaiken voimansa peliin, ja he onnistuivatkin murtamaan Rodoksen linnoituksen muurit joulukuussa. Johanniitat, joita oli jäljellä enää vain 180, saivat luvan muuttaa Maltalle. Johanniitat veivät Rodokselta mukanaan erilaisia taide-esineitä ja pyhäinjäännöksiä sekä 8 000 kristittyä.
Rodoksen vanhankaupungin muurien sisäpuolella saivat osmanikaudella asua ainoastaan osmanit ja juutalaiset Kreikkalaiset asuivat Rodoksen kaupungin ulkopuolella olevissa kylissä. Vanhankaupungin muurien ulkopuolelle rakennettiin Néa Khóra eli nykyinen Neokhori. Jaon ansiosta kreikkalaiset onnistuivat säilyttämään kreikkalaiset tapansa. Myös ortodoksisen kirkon kautta rodoslaiset olivat tiiviisti yhteydessä Kreikkaan. Osmanikaudella Rodoksen kaupunkiin ei juurikaan uutta rakennettu. Esimerkiksi suurmestarin palatsi muutettiin karjasuojaksi. Rodoksen kirkot muutettiin moskeijoiksi.
Kreikan vapaussota käytiin vuosina 1821–1829, jolloin Rodoskin pyrki irrottautumaan Osmanien valtakunnasta. Yritys epäonnistui, ja osmanit rankaisivat ankarasti rodoslaisia. Rodoksen kaupungissa sijaitseva Suurmestarin palatsi tuhoutui vuonna 1856 salaman iskettyä palatsin viereiseen kirkkoon, jonka alle oli osmanien piiritysten aikana satoja vuosia sitten piilotettu ruutia.
Italialaismiehityksestä nykypäivään
Italia valloitti Rodoksen ja muun Dodekanesian Kastelórizoa lukuun ottamatta vuonna 1912. Italialla oli tarkoituksena liittää saaret Kreikkaan myöhemmässä vaiheessa. Italian valtakaudella Rodoksen kulkuyhteyksiä parannettiin ja saarelle rakennettiin julkisia rakennuksia ja asuinrakennuksia. Myös antiikinaikaisia kohteita kunnostettiin ja kaivettiin esiin. Roomalaisperintö pyrittiin saamaan esiin Miehittäjät korjasivat suurmestarin palatsin Italian kuningasViktor Emanuel III:n ja diktaattori Benito Mussolinin kesäasunnoksi, mutta nämä eivät palatsiin koskaan ehtineet, koska toinen maailmansota alkoi vuonna 1939. Italialaiskaudella alkoi myös saaren kehitys matkailukohteeksi.
Italialaiset kielsivät vuonna 1936 ortodoksisen kirkon ja kreikan kielen Rodoksella. Italialla ei siis ollut minkäänlaista aikomusta luovuttaa Rodosta osaksi Kreikkaa. Mussolinin hallitus kaatui vuonna 1943, ja 11. syyskuuta 1943 Saksa valloitti Rodoksen. Saksalaiskauden aikana Rodokselta ja läheiseltä Kosin saarelta kerättiin yhteensä 2 100 juutalaista, jotka sitten lähetettiin Auschwitzin keskitysleirille teloitettavaksi. Ainoastaan noin 150–200 selviytyi leiriltä hengissä. Yhdistynyt kuningaskunta vapautti Rodoksen yhdessä muiden Dodekanesian saarten kanssa Saksan hallinnasta vuonna 1945.
Kreikkaan saaret liitettiin vuonna 1947 ja Rodoksen saaresta tehtiin tulliton alue. Rodoksen palvelut alkoivat laajentua ja uusia hotelleja rakennettiin. Massaturismi saarelle alkoi 1950-luvulla, kun ruotsalaiset matkustivat aluksi junalla Ateenaan, josta edelleen laivalla Rodokselle. Myös saksalaisia saapui samoihin aikoihin jugoslavialaisella Yedinsko-laivalla Rodokselle Lennot Rodokselle Tukholmasta alkoivat 1960-luvulla; tuolloin lentoaika oli kahdeksan tuntia. 2000-vuosikymmenellä matkailijoita kävi saarella vuodessa lähteistä riippuen 1,2–1,8 miljoonaa.
Rodoksen vanhakaupunki hyväksyttiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1988. Faktatietoa Wikipediasta.

Olimme varanneet liput täksi päiväksi Lindokselle menevälle laivalle. Lindos on vanha historiallinen kaupunki, kadut ovat pieniä kujia ja talot on rakennettu samaan tyyliin kuin aikojen alussa. Kerron Lindoksestakin sitten myöhemmin.

Huomenna lähdemme käymään Symin saarelle. Sinne kestää laivalla 45 min. Siellä vietämme huomisen päivän. Jatketaan tarinaa sitten kotona.

Tälläinen lippu jäi meiltä jokaiseen ruokapöytään missä olimme syöneet.

Laivalla Lindokselle.

Lindos lähestyy

Lindos

Lindos . on Rodoksen itärannikolla, Kreikassa sijaitseva antiikin aikainen kaupunki. Lindoksen akropolis on antiikin ajalta tunnettu nähtävyys. Asukkaita Lindoksessa oli vuoden 2001 väestönlaskennassa 3 633 asukasta.
Doorilaiset saapuivat Rodokselle noin vuonna 1100 eaa. ja perustivat Lindoksen, Kámiroksen ja Ialysoksen kaupungit. Kaupungit perustivat yhdessä Kosin, Knidoksen ja Halikarnassoksen (nyk. Bodrum) kanssa kauppaliiton, doorilaisen heksapoliin, vuoteen 700 eaa. mennessä.
Lindos on myös ostoskaupunki ja siellä sijaitsee paljon kauppoja. Lindoksesta löytyy myös muutamia kylpylöitä.

Lindoksen kaupunkiin pääsee aasilla

Naiset shoppailee kuinkas muutenkaan

Aasiparkki Lindoksella

Kaunis näkymä alas kaupunkiin linnakkeelta.

Täällä kuljetaan aasilla ei autolla.

Reippaita naisia

Näkymää alas rantaan.

Kaimat eivät kiivenneet ylös, vaan laiskottelivat rannalla kuumuudessa.

Paluumatkalla takaisin Rhodokselle. Raini ja Marjo.

Eilen kävimme syömässä ravintolassa, restaurant Antique, jossa on joka ilta kreikkalaista musiikkia. Ravintola oli täynnä ja musiikki soi. Taas meidän naisenerginen sakkimme herätti huomioita. Meille aina järjestyy paikat nopeasti. Pari poytää yhteen ja 8 tuolia ympärille. Saimme hyvän paikan aivan orkesterin eteen. Ruoka oli hyvää, olemme syöneet koko ajan vain kreikkalaista ruokaa, vaikka listalla olisi muutakin tarjolla. Juomme myös kreikkalaista viiniä Retsinaa. Tarjoilijat olivat todella vauhdikkaita ja hauskuuttivat yleisöä koko ajan ja lopuksi meille vielä esitettiin kreikkalaista tanssia, josta liitän videon myohemmin tähän blogille sitten kotona. Illan viimeinen numero huipentui siihen kun yksi näistä tarjoilijoista tuli hakemaan yleisöstä vain naisia tanssimaan. Meistäkin osa meni tanssimaan, olimmehan jo Leroksella saaneet oppitunnit tanssiin. Tanssi sujuikin loistavasti. Tanssittajamme oli varsin hauska. Ilta oli todella hauska. Nyt olemme lähdössa Symin saarelle katamaraanilla. Lipun hinta 19 euroa ja matka kestaa 45 minuutttia. Perillä olemme 3 tuntia ja poikkeamme luostarilla saaren toisella puolella ennen Symiä. Matka jatkuu....

Ravintola Antiquen ilta

Täällä kävimme kaksi kertaa niin kiva tunnelma oli.

Laitan myöhemmin vielä videonkin tähän liitteeksi.

Täällä pääsimme näyttämään, että mehän jo osaamme tanssia.

Opaa, täällä sitä mennään.

Vain naiset haettiin tanssiin.

Ravintolaa kierrettiin ympäri tanssien!

Eilinen päivä Symin saarella oli ihana. Saari on tavattoman kaunis ja talot värikkäitä todella kauniita. Jylhät vuoret ympärillä, kuvauksellinen paikka. Odottakaahan kun näette kuvat. Ruoka oli myös halpaa.5 euroa ateria ja siihen kuului myös olut! Kerron sitten kun pääsen kotiin lisää saaresta. Menimme katamaraanilla joka oli nopea vain 45 minuuttia. Kävimme myös luostarissa joka sijaitsee saaren toisella puolella, eli laiva ajoi ensin sinne siellä oli 1.5 tunnin pysähdys. Siitä jatkoimme Symille. Sinne voisi joskus majoittua saarihyppelyllä niin viehättavä paikka oli. Söimme eilen juhla-aterian, kun tänään emme oikein voi juhlia, kun huomenna on lähtö kotiin. Tämän päivän vietämme vielä pikkurannalla, jonne nyt olemme lähdössä. lähellä Rodoksen kaupunkia. Terveisin kaikilta ihanilta naisilta.

Matkalla Symin saarelle katamaraanilla. Edessä Marja, Kaija ja Malla, Takana Raini ja Arja.

Ensin kävimme luostarissa saaren toisessa päässä.
Luostarin puutarhassa.

Olemme siunatussa tilassa... olemmehan juuri syöneet siunattua leipää, sitä jaettiin luostarissa, veimme sitä tuliasiksi Arjalle ja Marjolle, jotka eivät olleet mukana Symillä.

Kaunista Symin saarta.

Tälläinen ruokalista Symillä.

Ihania rappuja jonnekin...

Symi (kreik. Σύμη), joskus translitteroitu muodossa Syme tai Simi, on Dodekanesian saaristoon kuuluva Kreikan saari Välimeressä. Saari sijaitsee Turkin rannikolla Rodoksesta 44 kilometriä luoteeseen.Saaren pinta-ala on 58,1 km², ja rantaviivaa sillä on 85 kilometriä. Asukkaita saarella oli vuoden 2001 väestölaskennassa 2 606 Saaren pääkaupunki on Symi.

Symiä ovat asuttaneet muun muassa kaarialaiset, doorilaiset ja lakedaimonialaiset. Sittemmin saarella ovat valtaa pitäneet muun muassa roomalaiset, Bysantin valtakunta, Rodos, Nikaian keisarikunta, Johanniittain ritarikunta, osmanit, italialaiset, saksalaiset ja britit, ennen kuin se vuonna 1948 liitettiin Kreikkaan.

Symi mytologiassa

Kreikkalaisessa mytologiassa merenjumala Glaukos ryösti Ialysoksen kuninkaan tyttären, Symin, ja toi tämän nykyisin Syminä tunnetulle saarelle.Ylijumala Zeuksen karkotettua titaani Iapetoksen pojan Prometheuksen tämä meni Symille hakemaan turvaa. Prometheus asui Symillä erään myytin mukaan kuolemaansa saakka. Khariitit eli ”Kolme kaunotarta” syntyivät mytologian mukaan Symillä.

Runoilija Homeroksen kirjoittamassa Ilias-teoksessa Symin kuninkaana toimi Troijan sodan aikana Nireus. Nireus oli kertoman mukaan raukkamainen mutta kaunis soturi. Hän otti osaa Troijan sotaan.

Symi on saanut nimensä erään lähteen mukaan kreikkalaisen mytologian meren jumalan, Poseidonin nymfivaimon ja Khthonioksen äidin mukaan. Eustatius Thessalonikilaisen mukaan Glaukos oli saaren ensimmäinen asukas ja hänen vaimonsa nimi oli Syme. Eustatius Thessalonikilaisen, Strabonin ja Stefanos Bysanttilaisen mukaan Symillä oli useita eri nimiä antiikin aikana, kuten Metapontis, Aigli ja Kariki. Aelianukse ja Ptolemaioksen töistä on löydetty Symille myös nimitys Elkoussa.

Antiikin aika
Symi on asutettu esihistoriallisella ajalla. Antiikin aikana saaresta käytettiin myös nimiä Kirki, Aigle tai Aigli ja Metapontis. Lopulta nimeksi tuli Symi
Kserkses I kärsi vuonna 480 eaa. käydyssä Salamiin taistelussa tappion kreikkalaisia vastaan, minkä seurauksena Symi joutui Deloksen meriliiton (myös Ateenan imperiumi) alaisuuteen ja sen oli maksettava veroja Ateenalle. Historioitsija Thukydideen mukaan ateenalaiset käyttivät Symiä sotilasasemanaan ja asevarastonaan. Symi otti vuonna 378 eaa. osaa ”toiseen Ateenan liittoon”. Yhdessä muiden Kreikan kaupunkien, kuten Ateenan, kanssa Symi nousi Makedonian kuningas Filippos II:sta vastaan tämän ollessa piirittämässä kreikkalaista Byzantionin kaupunkia. Filippos II joutuikin luopumaan Byzantionin piirityksestä.

Rodoksen kuvernööri Leon Gavalos perusti frankkien vallattua Konstantinopolin oman valtion vuonna 1204 ja asettui sen johtajaksi. Symi kuului tähän valtioon, jota johdettiin Rodokselta. Jo vuonna 1224 Bysantin laivasto valloitti Rodoksen, ja Symi joutui vuonna
Johanniittain ritarikunnan vallan alta osaksi Osmanien valtakuntaa

Johanniittain ritarikunta eli Pyhän Johanneksen hospitaalin sääntökunta Jerusalemissa otti saaren haltuunsa vuonna 1309. Johanniittain ritarikunta antoi Symin asukkaille vuonna 1373 kaupankäyntiä auttavia erioikeuksia.Myös laivanrakennus kehittyi ritarien valtakaudella. Osmanit yrittivät toistuvasti vallata Symin, mutta symiläisten onnistui torjua vuosina 1460, 1485 ja 1504 tapahtuneet hyökkäykset.

Kerrotaan, että Suleiman Suuri olisi antanut etuoikeuksia Symille paikallisten tarjottua sulttaanille muun muassa pesusieniä ja leipää. Etuoikeuksia uudistettiin vuosien saatossa useasti: Mehmed IV uudisti niitä vuonna 1652, Ahmed III 1721, Osman III 1755, Abd-ul-Hamid I 1774 ja 1775, Selim III 1806 ja Mahmud II 1813. Sulttaani Osman III:n valtakaudella vuonna 1755 Symin vuotuiseksi veroksi määrättiin 60 000 aspraa. Saaren vanhimmat lisäksi joutuivat maksamaan saarella olevalle osmanivalvojalle 30 piasteria kerran kuukaudessa. Tämä osmanivalvoja oli lähinnä vain merkki saaren kuulumisesta Osmanien valtakuntaan, eikä hänellä ollut mitään erityistä tehtävää.

Symi tunnettiin pesusienensukeltajista, kalastajista ja laivanrakentajista. Tämän aikakauden muistona Symin satamassa on nykyisin kolmisoudun korkokuva, joka on kopio Rodoksen saarella, Lindoksessa sijaitsevasta kolmisoudusta.Matkaaja Vincent Stochove kävi Symillä vuonna 1630 ja kuvaili paikallisia laivoja. Laivoissa oli hänen mukaansa hyvä rakenne, yhdeksän penkkiä, taitavat merimiehet ja nopeat airomiehet. Stochoven mukaan alukset olivat voittamattomia, jos vauhti säilyi hallinnassa. Hän kertoi myös, että symiläiset sukeltavat jo lapsena merenpohjaan ja hakevat sieltä pesusieniä. Toinen matkaaja, Henry Blount, puolestaan kävi Symillä vuonna 1636. Blount kertoi symiläisten miesten noudattavan nuorelta iältä lähtien hyvin tiukkaa ruokavaliota, jonka ansiosta he pysyvät notkeina ja kunnossa ja saattavat olla merellä pidempään ja kalastaa pesusieniä helpommin.

Symi kuului kapinoivaan Kreikkaan väliaikaishallinnon toukokuussa 1823 tekemän päätöksen mukaan. Kuitenkin saari yhdessä muiden Dodekanesian saarten kanssa jäi 3. helmikuuta 1830 annetussa ”Lontoon protokollassa” vielä osaksi Osmanien valtakuntaa. Tämä harmitti symiläisiä, minkä vuoksi he lähestyivät saman vuoden joulukuussa Ioannis Kapodistriasta kirjeellä, jossa ilmoittivat haluavansa liittyä osaksi Kreikkaa.

Lounaalla.

Energiset naiset Symillä, Marja, Raini, Kaarina, Kaija ja Malla.

Maailmansotien aika

Italia valloitti Symin ja muun Dodekanesian Kastelórizoa lukuun ottamatta vuonna 1912. Italialaismiehityksen aikana Symin talous laski nopeasti. Esimerkiksi Kalimnoksen saari otti Symiltä merkittävimmän pesusiententuottajan aseman. Italialaiset vainosivat ja sortivat symiläisiä, ja useat symiläiset lähtivät saarelta ja muuttivat Yhdysvaltoihin ja Australiaan^. Monet asukkaat joutuivat lisäksi lähtemään saarelta työn perässä, sillä purjelaivojen korvaaminen höyrylaivoilla oli kova kolaus paikallisille laivanomistajille

Moní Taksiárkhi Mikhail Panormíti -luostarista tuli miehityksen aikana vakoilukeskus, josta vakoiltiin liittoutuneita. Italialaiset saivat kuitenkin vihiä tästä ja tappoivat keskuksen johtajan, apotti Chrysanthos Maroulakiksen sekä hänen työtoverinsa. Moní Taksiárkhi Mikhail Panormíti -luostarissa vuonna 1919 järjestetyssä toisessa pandodekanesialaisessa konferenssissa päätettiin Dodekanesian yhdistämisestä Kreikkaan. Konferenssi johti siihen, että italialaiset hakkasivat ja karkottivat papit Sotiros Karanikolaksen ja Nikitas Papantonioun.

Dodekanesian sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Britannia otti vallan saarella. Tämä sai symiläiset pelkäämään, että Kreikkaan liittyminen olisikin vaarassa.Lopulta Symi yhdessä muun Dodekanesian kanssa liittyi virallisesti Kreikkaan 7. maaliskuuta 1948. Kreikan kuningas Paul I puolisoineen vieraili Symillä 18. lokakuuta 1948.
Symin sataman arkkitehtuuri suojeltiin 1970-luvun alkupuolella.Samalla vuosikymmenellä alkoi myös Symin talous elpyä, mikä johtui paljolti matkailusta. Taas faktat Wikipediasta

Kalaravintolan kalavalikoimaa.

Miettikääpä jos hotelli olisi tuolla ylhäällä, miten sinne jaksaisi laukun raahata, mutta näkymä on kaunis.

Marja olikin ainoa, joka uskaltautui Symillä uimaan.

Ihanaa Symin maisemaa.

Sitten olikin aika palata takaisin Rhodokselle.

Kalithea Springs

Ranta missä vietimme viimeisen päivän ei ollutkaan mikään pikkuranta vaan roomalainen kylpylä joka on entisöity vastaamaan nykypäivää. Kalithea Springs eli lähteet, on muinainen roomalainen kylpylä, se on ollut terveyskylpylä, jonka vedellä on todettu olleen terveellisiä vaikutuksia erilaisiin sairauksiin. Paikka oli kauniisti entisöity. Sitten lähdimme vielä tekemään viimehetken shoppailuja. Illalla taas menimme sinne ihanaan Antique ravintolaan viettämään viimeistä iltaa. Kaikki "okto kopeles" (kahdeksan naista) olivat melko vaisuja vaikka olimmekin taas viehättävässä ravintolassa, jossa kyseltiin jo toivemusiikkiakin. Meille soitettiin Maria,Maria ja Tuska ja monta muuta suosikkikappaletta, unohtamatta Zorban tanssia, jonka tarjoilijamme taas meille tanssivat. Liitän taas viedeoita.

Toiseksi viimeinen ilta.

Saimme vielä kukatkin mukaan lähtiessämme.

Tässä juodaan Mojitot

Menossa Kalithean kylpylään.

Kalithean terveyskylpylä

Aivan upea paikka

Tälläisesta sitä on alettu kunnostamaan.

Tässä tätä upeaa vanhaa entisöityä kylpylää.

Ympäristö on todella viehättävä.

Välillä pitää nauttia juotavaa.

Ihanat naiset rannalla!

Lähtöitkua vailla.
Viimeiset Ouzot pikkupikareistamme, jotka sitten menivät roskiin.

Lähtöpäivän sää oli melko tuulinen.
Näkemiin Kreikka ja Rhodos!
Kotiinlähtö oli onneksi aamulla klo 10.10 . Bussimatka on melko lyhjyt kentälle, Kenttämuodollisuudet olivat kyllä hankalat ja bussissa kuulimme, että matkatavarat saavat painaa vain 15kg + 5kg käsimatkatavarat. Kaikkien laukut ensin punnittiin ja osa joutui laittamaan käsilaukutkin mukaan vaakaan ja monet joutuivat maksamaan lisämaksua, mikä ei ole halpaa. Meillä kävi tuuri kun virkailija ei huomannut meidän kaikkia käsimatkatavaroita ottaa vaakalle, joten selvisimme lisämaksuista. Osa meidän naisista joutui maksamaan aika kovankin hinnan. Aika erikoista, ettei lähtiessä punnittu laukkuja ollenkaan. Matkatoimisto taitaa tienata lisärahaa näillä tarkoilla punnituksilla siellä päässä, vaähän rahastuksen maku siinä tuli, kun joka toinen lähtimaksuluukulle. Lentomme lähtikin sitten etuajassa, tuskin kerkisimme ostoksille kun jo kuulutettiin koneeseen. Kotona olimme noin 40 minuuttia etuajassa.

http://youtu.be/dJkgoTwfFHk

http://youtu.be/X3mtC8mAgvA

Tässä vielä fiilistelynä Zorban tanssia.
Videot kuvattu ihanassa Antique ravintolassa Rhodoksella, missä olimme parina iltana vierailumme aikana.

Matkailu

Saarihyppelyä Leros, Kalymnos ja Rodos 19.8-2.9.2010